Farssi palkkamurhaajan painajaisesta

Francis Veber, Palkkamurhaajan painajainen. Ohjaus, sovitus ja lavastus Seppo Honkonen, pukusuunnittelu Sanna Halme, valosuunnittelu Mia Jalerva, äänisuunnittelu Antti Helineva, kampaukset ja maskeeraus Satu Linerva, taistelukoreografiat Henry Holopainen. Rooleissa: Tiina Winter, Annina Rubinstein, Satu Lemola, Henry Holopainen ja Tommi Kekarainen. Ensi-ilta Kouvolan Teatterissa 9.10.2021.

Päätöntä menoa hotellihuoneesta toiseen. Näin voisi kuvailla Palkkamurhaajan painajaista. Meno on aluksi hillitympää, mutta äityy loppua kohti mennessä yhä hurjemmaksi. Lopussa roolihenkilöt paitsi juoksevat huoneiden välillä ottavat myös yhteen sekä aseiden kanssa että ilman niitä.

Palkkamurhaaja (Annina Rubinstein) on ilmeisesti tullut hotelliin tarkoituksenaan murhata joku viereiseen oikeustaloon menijä. Siellä on alkamassa oikein vuosisadan oikeudenkäynti, jota varten poliisejakin on katu täynnä. Palkkamurhaaja tähtäilee aseellaan hotellin ikkunasta tämän tästä, mutta hotellin viereisen huoneen asukki keskeyttää jatkuvasti hänen valmistelunsa.

Viereisen huoneen asukki (Tiina Winter) on valokuvaaja, joka hänkin on tullut hotelliin ottamaan kuvia oikeudenkäynnistä, mutta hänen henkilökohtaiset asiansa valtaavat koko näyttämön. Näiden takia näyttämölle ilmaantuu ex-aviomies (Henry Holopainen) ja tämän uusi naisystävä (Satu Lemola). Tommi Kekarainen häärää hotellipalvelijana ja poliisina.

Pyörivälle näyttämölle oli lavastettu kaksi kaksihuoneista hotellisviittiä. Näyttämö pyöri ja henkilöt juoksivat huoneesta toiseen, joten liikettä piisasi. Osa kommunikoinnista käytiin kännyköillä, jotka oli yhdistetty hotellin televisioon. Niinpä myös toisessa päässä puhuja näkyi. Kaikki tämä toimi hyvin yhteen.

Ovet ja ikkunat ovat isossa roolissa, henkilöitä luullaan muuksi kuin mitä he ovat, näyttelijät joutuvat koville sekä puhenopeudessa että liikunnassa. Yleisökin joutuu koville, kun yrittää löytää punaista lankaa kaiken keskeltä. Ilmeisesti mitään sen syvempää sanomaa on turha edes yrittää etsiä, farssin aiheeksi riittänee, että on menoa ja meininkiä.

Palkkamurhaajan painajainen on se, että hän ei saa murhata rauhassa. Kyllä sellainen ottaa päähän ketä tahansa.

Ritva Sorvali