Kuusankosken lottovoittoaihe olisi kaivannut karsintaa
Kaikki oikein. Kirjoittanut Anna-Leena Härkönen, dramatisointi Heikki Paavilainen, ohjaus Heidi Koskinen-Järvisalo. Rooleissa: Anni Kylmälä, Jussi Mattsson, Heini Nykänder, Olli-P Lattu ja Henna Hovi. Ensi-ilta Kuusankosken teatterissa 17.9.2021.
Anna-Leena Härkösen romaanin Kaikki oikein pohjalta dramatisoitu samanniminen näytelmä Kaikki oikein sai ensi-iltansa 17.9.21 Kuusankosken teatterissa. Kyseessä on tarina nuorehkosta pariskunnasta, joka voittaa seitsemän miljoonaa lotossa. Mitä tämä voitto heille merkitsee, miten se muuttaa heitä, tuoko raha onnea, siitä tässä on kysymys.
Esitys pyöri pääasiassa voittajapariskunnan ympärillä. Jussi Mattssonin esittämä Kari on melkein koko ajan humalassa ja hänen vaimonsa Anni Kylmälän esittämä Eevi on pääosan ajasta vihainen. Lottovoitto ei tätä asetelmaa paljon muuttanut. Eevin vanhemmat vilahtavat näyttämöllä muutaman kerran, samoin Eevin ystävä Hanna ja entinen koulukaveri Virve. Muut henkilöt ovat kioskin myyjä, tarjoilija, lottotyttö ja vanhainkodin ihana Helvi.
Dramatisoija Heikki Paavilainen olisi voinut reippaalla kädellä karsia lottopariskunnan samanlaisina toistuvia kohtauksia. Nämä venyttivät esityksen lähes kolmituntiseksi, missä oli vähintään puoli tuntia liikaa. Ehkä myös Kuusankosken teatteri olisi voinut tehdä dramatisoinnin päälle oman sovituksensa.
Kaikki tapahtui pääosin pariskunnan kotona, mutta osa kohtauksista sijoittui kioskille, osa vanhainkotiin, osa ravintolaan. Paikkojen vaihdot hoidettiin siirtämällä kalusteita paikasta toiseen.
Etenkin esityksen alkupuolella oli vaikea kuulla päähenkilö Eevin puheita, ilmeisesti hänellä ei ollut mikkiä. Väliajan jälkeen tilanne hieman parani. Myöskään Karin puheita ei aina kuullut, tai niistä ei saanut selvää. Sivuroolien esittäjien replikointi oli selkeämpää. Erityisen selkeää oli Henna Hovin replikointi eri rooleissa. Hän esitti esimerkiksi vanhainkodin Helvin niin mainiosti, että Helvin kahta kohtausta olisi katsellut huomattavasti pitempäänkin.
Oletan että replikoinnit esitysten myötä saavat voimaa ja kuuluvuutta. Ja jos on mahdollista kesken esitysjakson lyhentää kokonaisuutta, sitä kannattaisi ainakin miettiä.
Ritva Sorvali