Piristävä kaksinpuhelu Kuusaalla

Vain Bocelli puuttuu. Käsikirjoitus Pasi Lampela. Ohjaus Karolina Eklund-Vuorela. Rooleissa Irma Jäppinen ja Olli Korpela. Esitys Kuusankosken teatterissa 11.8.21.

Kuusankosken teatteri onnistui taiteilemaan korona-aallokossa ja toteuttamaan tämän kesän esityksensä Vain Bocelli puuttuu. Sitä on jo yli parin viikon ajan esitetty Kuusankoskitalon ulkoilmanäyttämöllä.

Esityksessä kaksi tarjoilijaa tapaa ennen työvuoron alkua jossain ravintolan tilassa. Toinen näytös kertoo heidän tapaamisestaan työvuoron jälkeen. Lavastuksena on pöytä, pari tuolia ja kahvitermos.

Ohjaaja oli satsannut erityisesti esityksen rytmitykseen. Tämä alkaa heti alussa, kun Olli Korpela on pitkän aikaa yksin näyttämöllä. Tuosta kohtauksesta oikein nautti, kun Korpela siinä rauhallisesti seisoskeli, katseli välillä kelloa, välillä ovea, otti kahvia ja antoi ajan kulua.

Muuallakin esityksessä on näitä hiljaisia jaksoja, ja välillä puhetta tulee melkoista vauhtia. Henkilöt tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa, joten kyseessä on myös sellaista tarkkailua, että kuka tuo toinen oikein onkaan, miten hänen kanssaan pitäisi menetellä, voiko häneen luottaa.

Jäppinen ja Korpela pelaavat hyvin yhteen. Esityksen alkupuolella kuuluvuudessa oli hieman ongelmia, mutta kun vaihdoimme paikkaa, alkoi kuulua. Kuulemma äänet kuuluvat eri tavalla eri puolelle katsomoa.

Nimen alaotsikko on Komedia kahdelle tarjoilijalle. Koomisia tilanteita esityksessä onkin, lähinnä tilannekomiikkaa. Kun muistelen mistä henkilöt oikein puhuivat, niin ainakin siitä, miksi me koko ajan esitetään, miksi me ei uskalleta olla sitä mitä ollaan. Niinpä.

Vain Bocelli puuttuu toi piristystä kesäiltaan. Sellaista on nykyään harvoin tarjolla. Ainoa mitä jäin ihmettelemään oli esityksen nimi Vain Bocelli puuttuu. Mielestäni esityksestä ei puuttunut mitään.

Ritva Sorvali