Kirjailijan yksinäisyydestä ja rohkeudesta

Ritva Hellsten, Raija. Audiator 2020.

Ritva Hellsten on kirjoittanut ymmärtävän ja eläytyvän kirjan sisarestaan kirjailija Raija Siekkisestä. Kirja kuvaa hän-muodossa Raija Siekkisen viimeistä vuotta, vuotta 2003. Tietysti välillä hypätään lapsuuteen, nuoruuteen, avioliittoihin ja kirjoittamiseen eri aikoina. Raija Siekkinen kuoli tulipalossa helmikuussa vuonna 2004.

Kirjasta välittyy herkkä ja epävarma nainen, joka koko ajan etsi hyväksyntää, tilaa, mahdollisuutta olla sellainen kuin on. Lapsuudenkotiin kuului isä, äiti ja kolme tyttöä. Sisarukset muistelevat aikuisina, että pystyivätkö he millään tavalla täyttämään vanhempiensa odotuksia? Katsottiinko heitä kotona hyväksyvästi?

Raija asui ensin opiskelijana Helsingissä, ja muutti sitten takaisin Kotkaan, asui eri asunnoissa yksin tai eri miesten kanssa Kaikki nämä elämänvaiheet tulivat mieleen tänä viimeisenä vuotena. Ensimmäisen avioliiton ongelmat näkyivät pälyilynä, peiteltyinä mustelmina, tuttujen ihmisten kohtaamisten välttelynä. Liitto kesti kuitenkin 10 vuotta.

Ritva Hellsten kuvaa sisartaan nimellä hän ei Raija. Hän oli kirjoittanut siitä, mistä tiesi. Hän veti henkeä ja repi kuoren auki. Häntä onniteltiin. Hän reagoi samoiin kuin aina suuren riemun hetkinä: pidätteli, piteli hyvää asiaa loitolla, ikään kuin se ei voisi olla totta vaikka näki että se oli.

Tämä hän-muoto jollain tavalla yhdistää kirjan kohteen Raija Siekkisen ja hänen elämäkerrallista romaania kirjoittavan sisarensa. He sulautuvat ikään kuin yhteen, he havainnoivat ikään kuin yhdessä Raijan elämää. Se ei ole etäännytystä vaan ikään kuin tuo aiheen lähemmäksi.  

Oli elämä millaista tahansa, kirjoittaminen toi vapautta. Kirjoittaessaan saattoi käyttää valtaa, sillä kirjailija voi muuttaa tapahtumien kulkua, kirjoittaminen piti hänet kiinni elämässä ja todellisuudessa.

Tämä kirja on kunnianosoitus paitsi Raija Siekkiselle myös kirjailijantyölle.

Ritva Sorvali