REC sekä näännyttää että ilahduttaa
Marisha Rasi-Koskinen, REC. S&S 2020.
Marisha Rasi-Koskisen REC on 645-sivuinen järkäle. Suuren sivumäärän lisäksi se on normikirjaa isompi, joten painoa mokomalle kertyy lähes kilo, kirjan kädessä pitäminen käy työstä. Kättä piti välillä lepuuttaa, niinpä lukemista joutui tämän takia pätkimään.
Lyhyisiin pätkiin pilkottu lukeminen ei tehnyt hyvää tämän kirjan ymmärtämiselle. Sillä kyseessä on eri tiloihin, huoneisiin ja saleihin siroteltu kokonaisuus. Alkupuoli kirjaa on jaettu huoneisiin, se käsittelee lähinnä kaverusten Lukaksen ja Colen lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta. Loppuosa on jaettu saleihin, joissa majailee puoli Eurooppaa.
Kirjan alkupuoli, Lukaksen ja Colen tarina, muistutti hyvin paljon monia muita poikien kasvutarinoita. Lukas innostuu valokuvauksesta, Cole enemmän dokumenttien tekemisestä. Molemmat hahmottavat maailmaa kuvien kautta. Etenkin aikuisena heille syntyykin ristiriitoja siitä, mikä oli kenenkin idea, kumpi saa kunnian teoksen tekijyydestä.
Heillä on ristiriitoja myös moraalin suhteen. Cole näyttäisi olevan sitä mieltä, että taiteen hyväksi pitää uhrata mitä vaan, kun taas Lukas vastustelee näin jyrkkää linjaa. Hänen mielestään esimerkiksi kenenkään konkreettinen kuolema ei saa olla heidän teoksensa aiheena. Ei vaikka kuvauksen kohde sitä heiltä edellyttäisi.
Lukas ja Cole ovat paljon yhdessä lapsina, sitten noin 19-vuotiaina ja lopulta kolmikymppisinä. Tuolloin heille syntyy ristiriitoja yhteisen dokumentin teossa ja he eroavat. Onko kirjan loppuosa taas yhteyden etsintää?
Kirjan loppuosa, salien osa, on ikään kuin toisesta kirjasta. Siinä kirjailija marssittaa esille koko ajan uusia ihmisiä. Kaikki ilmeisesti asuvat kuitenkin suunnilleen samassa paikassa, joissain Itä-Euroopassa. Tavallaan kirjailija lopussa kuroo kirjan alku- ja loppuosan yhteen, mutta yksi ratkaisu olisi ollut tehdä kirjasta kaksiosainen tai kaksi eri kirjaa.
Itä-Euroopan jakso alkaa Johan ja Katherine H:n lomamatkalla, joka päättyy liikenneruuhkaan ja matkalaisten katoamiseen toisiltaan. Auton takapenkillä pelaa tietokonettaan heidän 11-vuotias poikansa, joka myöskin häviää jonnekin. Sitten tapaamme Mirandan ja pienen Aleksein, sitten Anitan ja Marcon, sitten seuraa noin 50 sivua runokirjanomaista tekstiä nimeltä Bermudan kolmio.
Tämän jälkeen kuvaan tulevat Ray ja Gabriel, vaeltajat, jotka yöpyvät teltoissa ja yrittävät kävellä mahdollisimman paljon. Myös Gunilla kävelee paljon, Ivan rakastuu häneen. Elyina kertoo tarinaansa lapsensa jokeen heittäneestä äidistä, ja kuulijat kokevat hänen samaistuvan tuohon äitiin. Aivan kirjan lopulla alkaa vilahdella taas tuttuja alkupuolen nimiä.
Koko ajan puhutaan kuvista, kuvien ottamisesta, kuvien katsomisesta. Ilmeisesti lähes kaikki luvut alkavat kuvien katsomisella, kerrotaan että kuvassa näkyy se ja se henkilö. Tekstissä toistuvat myös kursiivilla painetut REC-osuudet, jotka ovat minä-muodossa. REC-osuuksien minä on ilmeisesti Lucas.
Aikaa on käsitelty vapaasti. Kirja alkaa Lukaksen ja Colen yhteisellä dokumenttielokuvalla, sillä hankkeella, joka tavallaan erotti heidät. He lienevät tuolloin kolmikymppisiä. Tämän jälkeen mennään heidän lapsuuteensa. Muutenkin aika on joustava väline Rasi-Koskisen kerronnassa, joka kulkee paljolti ihmisten mielessä.
Tavallaan kirja on myös eräänlainen dekkari. Cole puhuu kaksoisveljestään Nikistä milloin mitäkin, eikä Lukas tiedä mihin uskoa. Onko Nik ylipäätään edes olemassa ja jos on, missä hän on, mitä hänelle on tapahtunut. Nikin tarina kulkee eräänlaisena silloin tällöin vilahtavana varjona pitkin kirjaa. Muutkin kirjan perushenkilöt häviävät välillä ja saattavat ottaa uuden hahmon jossain uudessa paikassa.
REC on mielenkiintoinen teos, mutta myönnän että yhdellä lukemalla en välttämättä ymmärtänyt siitä kuin murto-osan. Eli sekä konkreettisen kokonsa ja massiivisen ja hajanaisen aineistonsa takia REC saattaa jäädä pienen lukijajoukon kirjaksi. Sillä se vaatii lukijalta sekä fyysistä voimaa että henkistä kestävyyttä, hoksaavaisuutta ja monien asioiden samanaikaista mielessä pitämistä.
Koska kirja syntyy vasta lukijan aivoissa, REC:n ongelma on siinä, että kuka jaksaa sulattaa tämän kaiken. Kirjailija haastaa lukijan sellaiselle matkalle, jonka jo pelkkä taivaltaminen vaatii voimia, saatikka että koko ajan pitäisi olla silmät ja korvat auki joka suuntaan. Mutta vaikka ymmärsin vain murto-osan, en kuitenkaan jaksa aloittaa luku-urakkaa uudelleen. Kun on niin paljon muita hienoja kirjoja odottamassa lukemista.
Ritva Sorvali