Herkkäkorvaiset kuulevat yksinäisten lasten huokaukset  

Herkkäkorvaiset kuulevat yksinäisten lasten huokaukset  

Anja Portin, Radio Popov. S&S 2020.

 

Radio Popov on vuoden 2020 lasten ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-voittaja. Se kertoo unohdetuista lapsista, lapsista, joiden vanhemmat ovat joko liian kiireisiä tai muuten liian paljon omissa menoissaan kiinni, niin että lapset ovat jääneet heitteille, lapsia ei nähdä eikä kuulla.

 

Esimerkiksi kirjan päähenkilö 9-vuotias Alfred elää käytännössä yksin. Isä on joko koko ajan matkoilla tai muuten omissa maailmoissaan eikä edes muista, että hänellä on poika. Sama tilanne on monella muulla lähistöllä asuvalla lapsella. Näin on jatkunut jo kauan, kunnes Alfred eräänä yönä alkaa kuulla rapinaa.

 

Rapinan takaa paljastuu Amanda ja uusi elämä. Amandan mökki sijaitsee nimittäin Hökkelikylän takana, Maailmana reunalla, omenapuiden katveessa. Tuossa mökissä asuu Amandan lisäksi Huvitus-niminen kissa ja Harlamovski-niminen varis. Näiden joukkoon Alfred muuttaa. Mökin vintiltä löytyy vanha radiolähetin, Radio Popov.

 

Jos lasten vanhemmat eivät ehdi nähdä tai kuulla lapsiaan, asuu lähistöllä onneksi muita ihmisiä, joilla on tavallista herkemmät korvat. Amanda kuuluu näiden joukkoon, hänellä on niin herkät korvat, että hän kuuluu lasten huokaukset jopa oven läpi. Herkkäkorvaiset ovat ruvenneet auttamaan hylättyjä lapsia.

 

Radio Popov sijoittuu nykyaikaan, mutta on samalla ikään kuin vanhanaikainen nuorten romaani. Siinä on eri-ikäisiä ihmisiä, joilla on intohimoinen halua toimia. Amandan mökki on täynnä hilloja ja mehuja. Mökki tuoksuukin omenoilta. Amanda myös leipoo herkullisia leipiä ja omenapiirakoita. Alfred lähettää yöllisiä radio-ohjelmia yksinäisille lapsille Radio Popovilla.

 

Radio Popov sopinee erityisesti noin 10-vuotiaille. Siinä on paljon asiaa myös aikuisille, mutta lasten yhteen saattaminen, lapsista huolehtiminen on etusijalla. Kirjan lopulla Radio Popovin joululaulu kokoaa kirjan asiat ja teemat hienosti yhteen: ”Olkaa ihmiset ihmisiksi, älkää ikinä muuttuko pahvisiksi.”     

Ritva Sorvali


Tags: