Nuorten naisten murhat kiinnostavat yhä uudelleen

Maggie Nelson, Jane/Punaiset osat. S&S 2020.

Pidin Maggie Nelsonin kaksiosaisesta kirjasta Jane/Punaiset osat. Kirjan molemmat osat kertoivat Nelsonin Jane-tädistä ja tämän murhasta vuonna 1969, jolloin Jane oli 23-vuotias oikeustieteen opiskelija.

Kirjan ensimmäinen osa Jane yrittää päästä sisälle nuoren Janen ajatuksiin ja tunteisiin. Tässä auttavat jonkin verran Janen oman päiväkirjan sivut, Janen sisaren kertomukset ja kirjailijan oma eläytyminen tuon ikäisen nuoren naisen elämään. Jane eli nuoruuttaan kuohuvalla 1960-luvulla ja valitsi oikeustieteenkin päästäkseen ajamaan kansalaisoikeusasioita.

Kirjan toinen osa Punaiset osat kuvaa Janen murhan oikeuskäsittelyä eri aikoina. Murhasta oli jo tuomittu tietty henkilö, mutta käsittely avattiin uudelleen, kun Janen vaatteista löytyneille DNA-löydöksille löytyi toinen sopiva henkilö. Uusi oikeuskäsittely käytiin vuonna 2005 eli 36 vuotta Janen kuoleman jälkeen. 

Kirjassa kuvataan hienosti sitä, miten omaiset joutuvat sietämään uhrin viimeisten vaiheiden repostelua sekä oikeusistuimessa että paikallisissa ja valtakunnallisissakin lehdissä, uudelleen ja uudelleen. Uhrista otettuja kuvia leviää siellä täällä, omaisten itkettyneitä naamoja kuvataan oikeussalissa.

Janen kuoleman aikaan murhattiin samalla seudulla kuusi muuta nuorta naista. Niinpä nämä Michiganin murhat on käsite Yhdysvalloissa, ja niihin palataan milloin kenenkin uhrin takia yhä uudelleen. Maggie Nelson kuvaa sitäkin, miten maan sensaationälkäinen lehdistö suorastaan etsii uusia kuvakulmia nuorten naisten viime hetkiin. 

Samalla kun Nelson käy läpi Janen elämää ja kuolemaa, perheen muutkin suhteet valottuvat. Sisko elää hurjaa nuoruuttaan koulukodeissa ja vankiloissa, tyttöjen isä kuolee yllättäen nelikymppisenä, äiti eroaa ja menee uusiin naimisiin. Äidin kanssa puhutaan kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta.

Sateenkaarena perheen elämän yllä on vuosikymmenet väreillyt Janen murha.  

Ritva Sorvali