Voisiko sivustaseuraaja kertoa aikuisille?

Monet ovat aikuisina avautuneet koulussa kokemastaan ja näkemästään kiusaamisesta eli henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Moni asiaa sivusta seurannut harmittelee nyt jälkeenpäin, kun ei tullut puututtua, kun ei tullut tehtyä mitään. Niinpä hän kokee rinnastuneensa kiusaajiin.

Mutta rohkaistaanko nimenomaan sivustaseuraajia kertomaan asiasta aikuisille, opettajille, vanhemmille? Kannattaisi varmaan rohkaista, sillä luulisi että sellaisen lapsen, joka ei ole aivan tilanteen keskiössä, olisi helpompi kertoa siitä aikuisille, esimerkiksi vaikka kirjoittaa opettajalle. 

Kouvolan Sanomat käsitteli aihetta laajasti 11.10.20, ja artikkeleiden eräs lihavoitu nosto oli ”Yksi syy, miksi nuoret eivät kerro kiusaamisesta on se, etteivät he usko kenenkään puuttuvan asiaan”. Meillä aikuisilla on nyt näytönpaikka, jos saa tiedon kiusaamistapauksesta, siihen pitää puuttua.

On ymmärrettävää, että nuoret eivät uskalla puuttua tilanteisiin, mutta saadakseen mielenrauhan itselleen, he voivat puhua siitä. Kun koulu tarttuu asiaan nopeasti ja viisaasti, kiusaamistapauksen ilmoittaja tekee samalla suuren palveluksen erityisesti kiusatulle mutta myös kiusaajalle.

Ritva Sorvali

Kouvola