Länsimaiden suvaitsevaisuus estää musliminaisten itsenäistymisen

Ayaan Hirsi Ali, Pakomatkalla. Tammi 2008.

Pakomatkalla kuvaa somalialaissyntyisen Ayaan Hirsi Alin elämää, joka paljolti koostuu erilaisista pakomatkoista. Ensin hän pakenee Somalian sisällissotaa Saudi-Arabiaan, Etiopiaan ja Keniaan. Nuoruusvuodet kuluvat perheen kanssa näissä pakomatkoissa, ja asettumisissa milloin minkäkin laisiin majoituksiin.

Pakoa on tavallaan myös halu pysyä naimattomana. Suvun naiset ovat jo lapsena ympärileikanneet Ayaanin ja hänen sisarensa, jotta nämä olisivat aikanaan naimakelpoisia. Niinpä sukulaiset ja etenkin isä alkavat tarjotella sulhasia. Yhden kanssa Ayaan vihitäänkin, mutta sulhanen muuttaa onneksi heti häiden jälkeen Neuvostoliittoon.

Kirjan alkupuoli suorastaan vilisee erilaisia serkkuja, setiä, tätejä, isoäitejä ja näiden siskoja ja ties mitä. Somalialaiset pitävät suvustaan kiinni, ja kirjassa kuvataankin, että jos kaksi tuiki tuntematonta somalialaista rupeaa käymään sukujaan läpi, ennemmin tai myöhemmin he toteavat olevansa sukulaisia.

Suorastaan järkyttävä on se vaihe, kun perhe muuttaa vähäksi aikaa takaisin Somaliaan ja pakenee taas sieltä naapurimaahan. Sukulaisia lapsineen majailee rajojen liepeillä alkeellisilla pakolaisleireillä, heitä yritetään muun muassa vartijoita lahjomalla pelastaa sieltä sukulaisten luo turvaan. Suku ja islam hallitsevat elämää, etenkin naisen elämää.

Vuonna 1992 Ayaan onnistuu pakenemaan Eurooppaan. Hän on tuolloin 22-vuotias. Hän tulee alun perin Saksaan, mutta melko pian muuttaa Hollantiin. Koska hän on asunut monessa arabimaassa, hän puhuu näiden maiden kieliä ja on koulussa opiskellut englantia, niinpä hän Hollannissa toimii muun muassa pakolaiskeskusten tulkkina. Hän opiskelee itse hollantia, osallistuu politiikkaan ja valitaan Hollannin parlamenttiin. 

Elämä Euroopassakaan ei ole ruusuilla tanssimista. Ayaan haluaa parantaa maahanmuuttajanaisten asemaa, mutta suvun miehet eivät tästä ole innoissaan. Niinpä Ayaan joutuu pakoilemaan taustaansa, parlamentaarikkona hänellä on ajoittain vartiointi, häntä kuskataan salaisiin asuntoihin, hän on kirjaimellisesti hengenvaarassa.

Islamilaisessa yhteisössä nainen on tavallaan koko ikänsä alaikäinen, jonkun miehen holhouksessa. Tämä kävi hyvin ilmi jo pakomatkoilla arabimaissa, jossa perheen alaikäinen poika saattoi hätätilassa toimia äidilleen holhoojana, jotta päästiin eteenpäin jossain asiassa. Sama toistuu Euroopassa maahanmuuttajayhteisöissä.

Ayaan haluaa taistella vääränlaista maahanmuuttajiin kohdistuvaa myötätuntoa vastaan, sillä se antaa naisiin kohdistuvan alistamisen jatkua. Se että Euroopan maat antavat maahanmuuttajien jatkaa elämäänsä perinteidensä mukaan, tarkoittaa lasten sukuelinten silpomista, nuorten seurustelusuhteiden estämistä väkivallalla tai jopa murhilla ja naisten pitämistä neljän seinän sisällä.

Juuri se, että Ayaan haluaa rikkoa naisille ja lapsisille vahingollisen perinteen, saa suvut ja klaanit hyökkäämään hänen kimppuunsa. Eurooppalaiset eivät vainoa Ayaania vaan hänen oma taustansa. Suvun miehet ja osa naisistakin haluaa, että kaikki jatkuu vanhaan malliin.

Perusteet haetaan Koraanista, joka on aikansa miesten kirjoittama noin 150 vuotta Muhammadin kuoleman jälkeen. Ayaanin mukaan Koraani on vahvasti heimoajatteluun perustuva historiakirja ja arabiversio tapahtumista: ”Se levittää kulttuuria, joka on raakalaismaista, suvaitsematonta, naisten kontrollointiin takertunutta ja sodassa ankaraa.”

Naisten kontrollointi on ilmeisesti niin sisään ajettu islamilaiseen kulttuuriin, että sen kyseenalaistaminen on vaarallista, jopa hengenvaarallista. Kun Ayaan asuu Hollannissa ja näkee miten hollantilaiset naiset elävät, hän tietysti huomaa sen valtavan eron, mikä on hänen taustansa naisilla ja hollantilaisilla naisilla.  

Ayaan on eräänlainen lähetyssaarnaaja ja islamin uskonpuhdistaja. Hän näkee islamissa myös hyvää, lähimmäisenrakkauden ja myötätunnon, mutta miksi se kieltää naisilta oikeuden ihmisyyteen ja tasa-arvoon? Tähän Ayaan haluaa vastauksen, sillä hän näkee, että esimerkiksi hänen sukunsa naiset ovat samanlaisia naisia kuin hollantilaisetkin ja ansaitsevat samanlaisen elämän.

Mahtavaa oli lukea kirja, jossa tekijällä on kunnon aihe, ja että hän seisoo vahvasti sen takana.

Ritva Sorvali