Työpaikkailmoitusten vaatimukset tyrmäävät

Helsingin Sanomat julkaisi 19.7.20 hienon artikkelin ”Kunpa jaksaisi tehdä töitä”. Artikkelin pääpointti oli etenkin nuorten päätyminen työkyvyttömiksi sen takia, että he eivät ole saaneet ongelmiinsa oikeaan aikaan oikeanlaista hoitoa.

Mutta miksi nuorilla on ongelmia. Yhtenä syynä artikkeli näkee yhteiskunnan muutoksen, jossa kaikkien pitäisi nykyään olla huipputyyppejä. Esimerkiksi työpaikkailmoituksissa haluttiin vielä 1960-luvulla palkata ”reipas ja ajokortin omaava nuori mies, kelpo tyttö tai tarmokas myyjätär”.

Nykyään työpaikkailmoitus saattaa edellyttää alan koulutusta, kielitaitoa, vankkaa kokemusta, kommunikointikykyä, ulospäinsuuntautuneisuutta, rohkeutta, kunnianhimoa, tuloskuntoa, tiimityötaitoa, itsenäistä asiakashankintaa. Eikä ilmoituksia enää ole lehdissä, ne pitää osata etsiä netin syövereistä. Ilmeisesti työpaikkailmoituksissa sovelletaan kaikkialla samaa mallia, haettiin sitten siivoojaa tai huippujohtajaa.

Mutta tarvitaanko kaikissa töissä nimenomaan noita samoja edellä mainittuja ominaisuuksia ja pitääkö kaikkien työpaikan ihmisten olla samanlaisia? Ja onko nuo vaatimukset poimittu suoraan jostain amerikkalaisista työpaikkailmoituksista soveltamatta niitä mitenkään meikäläiseen työelämään.

Uskon että etenkin työkokemusta vailla olevat eivät edes uskalla hakea noita monilla huippuvaatimuksilla mainostettuja työpaikkoja, vaikka heillä saattaisi olla niihin sopiva koulutus. Niinpä herää kysymys, pitäisikö näiden huippuvirkojen rinnalla ilmoitella myös tavallisemmista töistä, joihin voisi hakeutua ensin harjoittelijaksi.

Todennäköisesti työ olisi erinomaista hoitoa ainakin osaan artikkelissa mainituista sairauksista ja olisi saattanut aikanaan estää myös sairauksien puhkeamisen.

Ritva Sorvali

Kouvola