Aina saa hävetä
Tuula-Liina Varis, Sattunut syntymään. Wsoy 2020.
Tuula-Liina Varis kirjoittaa romaanin ”Sattunut syntymään” varmaankin läheltä omaa elämäänsä. Hän kuvaa kaksostyttöjä Assia ja Essiä, jotka syntyivät vuonna 1942 kuten Tuula-Liinakin. Romaani kuvaa tyttöjen perhettä, vanhempien kuolemaa ja tyttöjen pyristelyä omaan elämäänsä. Kirjan päähenkilö Assi menee lukion jälkeen Turkuun opiskelemaan suomen kieltä ja elää ajan opiskelijaelämää, johon kuuluu muun muassa useita avioliittoja.
Assin lapsuuteen kuulu Suomen sodanjälkeinen aika, sodasta puhumattomuus, ryssänuskoisten eli siirtokarjalaisten asettuminen naapurustoon sekä aikuisten valtava rakennusbuumi. Etenkin äidillä oli Assin perheessä kova tarve mennä eteenpäin.
Ihmisiä oli tuolloin kahta kastia, tavallisia ja kummallisia. Assin perheessä pyrittiin olemaan tavallisia ja välttämään kaikin keinoin muuta. Tuula-Liina Varis kuvaa tarkasti Assin lapsuuden miljöitä, naapuritalojen asukkaita, näiden erikoisia tapoja ja oman perheen solahtamista tuohon ympäristöön. Omaan perheeseen kuuluu isä, äiti ja kolme tyttöä.
Assi oppii jo pienenä häpeämään. Hän on vasenkätinen, mitä saa hävetä jatkuvasti etenkin koulussa. Lisäksi saa hävetä sitä, että perheellä ei ole varaa kaikkeen siihen, mitä joillakuilla muilla on. Äidin tarve mennä eteenpäin esimerkiksi rakentamalla oma talo, vie rahaa. Rahaa menee myös äidin vuosikausia jatkuneeseen sairastamiseen: ”Ikinä eivät vaatteet ole sellaisia kuin haluaisi, sellaisia kuin muilla on.”
Tyttöjen elämän kovin päivä lienee maaliskuun 16., jolloin isä ampuu itsensä. Äiti on sairautensa kanssa jo viimeisillään ja kuolee kaksi kuukautta isän jälkeen. Vasta valmistunut kotitalo myydään, tytöt jäävät vuokralaisiksi yläkertaan. He jatkavat lukiossa.
Tuula-Liina Varis kirjoittaa pääosin 1940-1950-luvun perheestä eli lapsuudestaan, mutta myös myöhemmistä opiskelukavereista, 1960-luvun nuorten elämästä ja perheiden perustamisesta. Tuolloin Assin elämään ilmaantuu myös vahvasti alkoholisoitunut kuuluisa Runoilija, joka elää siinä aikansa, kunnes löytää Ruotsista itselleen pitkäaikaisemman kodin.
Varis kirjoittaa repliikit joko eri riveille ilman mitään repliikkimerkkejä tai kappaleen sisälle muun tekstin lomaan. Hyvin ne näilläkin tavoilla erottuvat. Välipaloina ja ajankuvaa luomassa kirjassa on otteita ajan lehdistä ja julkaistuista kirjoista.
Jonkin verran Tuula-Liina Varis käsittelee myös muistamista, muistoista kirjoittamista, muistamisen epäluotettavuutta, sukulaisten erilaisia muistoja. Esimerkiksi Essin perheen sisarukset muistavat monet asia eri tavalla.
Mutta muistamalla ja muistelemalla voi herättää henkiin kuolleita sukulaisiaan, ottaa heidät mukaan keskusteluun. Tämä on herttainen asia, ja tätä nämä sukulaiset tekevät tapaamisissaan.
Ritva Sorvali