Maahanmuuttajan elämää sisältäpäin
Hassan Blasim, Allah99. Wsoy 2019.
Allah99 tapahtuu sekä Suomessa että Irakissa ja ainakin henkilöiden muistoissa ja ajatuksissa myös muualla. Kirja on tavallaan haastattelun muodossa, joku kysyy ja nuo kysymykset on yleensä lihavoitu. Vastaukset ovat normitekstiä ja usein monisivuisia. Näiden jaksojen välissä on irakilaisen kirjailijan lähettämiä kirjeitä, jotka on painettu erilaisella fontilla.
Kustantaja markkinoi kirjaa romaanina, vaikka se on eräänlainen tarinakokoelma. Kirjoittaja on Irakista paennut eläinlääkäri-kirjailija Hassan, joka kuvaa minä-muodossa ilmeisesti pääosin omaa elämäänsä sekä siellä Irakissa että Suomessa ja vähän muuallakin. Päähenkilö on nuorehko mies ja näyttää kulkevan sujuvasti naissuhteesta toiseen, viihtyvän baareissa ja ihmisten ilmoilla muutenkin.
Melko paljon kirjassa kuvataan pakolaiseksi lähtöä, rahojen keräämistä, salakuljettajille maksamista. Osa suvusta jää paikoilleen ja jotkut saatetaan matkaan. Osa lähtee rahatta omin nokkineen ja pärjää miten kuten. Kun muualle lähteneet myöhemmin tulevat käymään Irakissa, he saattavat käyttäytyä hieman ylimielisesti, kuten kesälomilla Volvoillaan Suomessa käyneet ruotsinsuomalaiset.
Kotoutuminen uuteen maahan ei voi alkaa ihan heti, kun ihmiset ovat vielä shokissa. Kirjailija pohtii sitäkin, että lähtenyt ei voi enää palata vanhaan entiseen kotimaahansa, hän itse on muuttunut ja myös kotimaa on muuttunut. Lähtenyt jää jonkinlaiseen välitilaan, ellei rupea aktiivisesti kotoutumaan uuteen kotimaahansa.
Kirjassa puhutaan runsaasti irakilaisesta kirjallisuudesta ja teatterista ja myös länsimaisesta kirjallisuudesta. Irakilaista kirjallisuutta on kahlinnut kova sensuuri, niinpä esimerkiksi Irakin teatterissa on esitetty pääosin vanhoja länsimaisia näytelmiä. Tämän romaanin tekstit ovat ilmeisesti koottu monesta lähteestä muun muassa sähköpostikeskusteluista.
Allah99 on tekstisikermä, jonka lukeminen kyllä sujuu, mutta ymmärtämisestä en menisi takuuseen. Koska rakenne on hajanainen, kertojia lienee lukematon määrä, ajassa mennään edestakaisin, ollaan useassa maassa, henkilöitä tulee ja menee, niin kokonaiskuvaksi jää vaikutelma maahanmuuttajien elämän poukkoilevuudesta.
Kirjassa on myös runsaasti pohdiskelua sekä irakilaisesta että suomalaisesta elämänmuodosta. Mielenkiintoinen oli esimerkiksi ajatus siitä, että ei ole olemassa mitään yleistä islamilaista maailmaa, vaan joukko valtioita, joissa kukin kansa elää omaa erillistä elämäänsä.
Vaikka vaikutelma tuntui sekavalta, kirja avasi uusia näkökulmia sellaiseen maailmaan, josta ei paljon tiedä. Henkilöiden äidit olivat usein lukutaidottomia, ihmisten kohtalot julmia ja pakomatkat suorastaan sietämättömiä.
Kun lopetin kirjan, tunsin olevani etuoikeutettu, kun olen saanut asua turvallisessa Suomessa.
Ritva Sorvali