Koirapuiston henkilöt jäävät etäisiksi
Sofi Oksanen, Koirapuisto. Like 2019.
Koirapuisto kuvaa naisia, jotka järjestävät lapsia varakkaille lapsettomille pariskunnille. Toiminta on keskittynyt Ukrainaan, jonka eri kaupunkeja ja maaseutua kirja pääasiassa kuvaa. Helsinki vuonna 2016 on tavallaan vain näköalapaikka, josta käsin sukelletaan Ukrainan vuosiin 2007-2009 ja 1992-1996.
Kirjan ukrainalainen minä-henkilö on noussut maalaistytöstä ensin Pariisin mannekiiniksi, sitten munasolujen luovuttajaksi ja lopulta lapsitehtailutoiminnan organisaattoriksi. Hän etsii Ukrainasta sopivia tyttöjä munasolujen luovuttajiksi ja mahdollisesti myös sijaissynnyttäjiksi. Tyttöjen pitää olla kauniita, älykkäitä ja kaikin puolin hyvägeenisiä.
Koirapuisto on puisto Helsingin keskustassa. Siellä käy koiraansa ulkoiluttamassa muun muassa sellainen perhe, jonka kaksi lasta on saatettu alkuun Ukrainan tyttöjen munasolujen avulla. Nyt näitä valiokoiransa kanssa leikkiviä lapsia katselevat puiston reunalla niiden ”äidit”, joista ainakin toisella on tarkoitus ryöstää Aino-tyttö itselleen.
Romaanissa Koirapuisto on liikaa henkilöitä. Siinä kuvataan ainakin kolmea sukua ja ainakin kolmen sukupolven ajan. Henkilöitä lienee lähes sata. Niinpä en päässyt kunnolla kenenkään henkilön nahkoihin, en kiinnostunut kenestäkään niin paljon, että olisin alkanut olla huolissani hänen kohtalostaan. Nämä ihmiset jäivät puolitutuiksi.
Itse asia eli lapsitehtailu on kuvattu siten, että kaikki toimenpiteet tehdään jossain muualla, joillekuille muille. Ehkä tämäkin vaikutti siihen, että tarina jäi niin etäiseksi. Luulisi että jos nuorelle tytölle sanotaan, että huomenna sinulta otetaan tietty määrä munasoluja, se jännittää ja pelottaa. Mutta ei näitä tyttöjä näyttänyt jännittävän.
Kirjan naisten isät ja veljet työskentelevät Ukrainan hiilikaivoksilla, kuolevat siellä tai ainakin sairastuvat. Romaanin kuvaama maaseutu elää ilman mukavuuksia, ikään menneessä ajassa. Niinpä nuoret muuttavat mieluusti kaupunkeihin ja tarttuvat kiinni myös munasolukauppaan. Tähän kauppaan kuroutuu helposti kiristystä tai muuta rikollisuutta, esimerkiksi osapuolten henkilöllisyystiedot ovat ehdottoman salaisia.
Tavallaan Koirapuisto on kiinnostava eurooppalainen romaani. Siinä käydään läpi erityisesti itäisen Euroopan historiaa ja nykyisyyttä toisesta maailmansodasta nykypäiviin. Harmi että ilmeisesti runsas henkilögalleria sai aikaan sen, että keneenkään ei oikein päässyt sisälle. Ja olisiko näkökulmahenkilö voinut olla ehkä joku muu, vaikkapa kirjan lopulla toiseksi päähenkilöksi nouseva Daria.
Ritva Sorvali