Ylpeys estää sota-ajan pariskunnan sopimisen

Sylvi Kekkonen, Amalia. Otava 1958.

Romaani Amalia kuvaa aluksi jatkososan aikaa ja sitten sotienjälkeistä aikaa aina 1950-luvun lopulle. Kirjan nimihenkilö Amalia on maalaistalon emäntä, jonka aviomies Taavi kuolee sodassa. Amalia jää sotaleskenä hoitamaan tilaansa sekä Antti-poikaansa.

Romaanin kiinnostavuuden kannalta olisi ollut parempi, että Taavi ei olisi kuollut tai että kirja olisi loppunut sodan loppumiseen. Amalian parasta antia on nimittäin sen alku, kun Amalia odottaa miestään rintamalta lomalle. Kaupassa hän kuulee, että Taavi on nähty kirkolla, mutta kotiin tämä tulee vasta sitten kun muilta menoiltaan joutaa.

Nimenomaan Taavin ja Amalian suhteesta kannatti kirjoittaa romaani. Kun Amalia odottaa Taavia kotiin, hän muistelee heidän tapaamistaan, heidän tanssejaan, kuinka Taavin käsivarsi kiertyi hänen ympärilleen. Kaupassa Amalia näkee ihmisten ilmeet ja kuulee heidän puheensa, kun he kuiskuttelevat Taavin kirkolla viipymisestä.

Suorastaan liikuttavaa on Taavin viimeisen loman kuvaus, kuinka Taavi niittää viljaa, kuinka Amalia keskeyttää hänen hyvin sujuvan työnsä, kuinka Amalia loukkaa häntä sanoillaan, kuinka pariskunta jähmettyy erilleen. He eivät pysty puhumaan suhteestaan, kumpikaan ei osaa pyytää anteeksi. Ikään kuin anteeksipyyntönä Amalia kuitenkin evästää Taavin sotaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Taavi lähtee sotaan loukkaantuneena, hänen ja Amalian suhde jää sopimatta, ja tämä asia hiertää Amaliaa koko hänen loppuelämänsä ajan. Taavin ja Amalian suhde on rengin ja talontyttären suhde, monisäikeinen ja ristiriitainen suhde, sellaisenaan hyvä aihe esimerkiksi elokuvaan tai näytelmään. Koska Sylvi Kekkonen on kuvannut suhteellisen vähän pariskunnan avioliittoa ennen sotaa, elokuvan tai esityksen tekijöiden pitäisi täydentää tarinaa pienistä murusista.

Kirjan loppuosa, noin 2/3 osaa koko kirjasta, kuvaa Amalian suhteellisen tasaisena soljuvaa elämää sotien jälkeen. Talo kukoistaa, poika kasvaa, vuodet kuluvat. Vasta kun Antti on aikuinen ja tuo miniän taloon, draama tavallaan alkaa uudelleen. Amalia ja miniä eivät sovi saman katon alle. Tämä olisi uuden romaanin aihe.

Ritva Sorvali