Kauppojen ikkunat ja kaupungin valot luovat keskustan

Olen suurimman osan nuoruuttani myynyt kirjoja Helsingin keskustan pienissä liikkeissä. Meitä myyjiä oli kussakin firmassa kourallinen.

Omistajat kouluttivat meitä ammattimyyjiksi, libristeiksi. Koulutukseen kuului se, että jokainen luki aamulla tarkkaan lehtiä, ainakin Helsingin Sanomat, ja etsi lehdistä kirja-arvosteluja ja muita kirja-alaan liittyviä artikkeleita. Lehdissä mainitut kirjat laitettiin heti aamulla korotetun tuen päälle ikkunan etuosaan. Ikkunaa muutettiin hieman joka päivä, ikkuna eli. Meille sanottiin, että ikkuna on paras myyjä.

Kävelen paljon Kouvolan keskustassa ja katselen kauppojen ikkunoita. Monissa kaupoissa onkin tavaroita hienosti esillä, mutta paljon on pelkistettyjä yhden tai kahden tavaran ikkunoita tai suorastaan kokonaan peitettyjä ikkunoita. Olen kysellyt syytä ikkunoiden peittämiseen ja saanut vastauksen, että ketjun brändi määrää näin.

Toinen selitys on se, että kukaan ei kuulemma enää nykyään katsele ikkunoita, kaikki katsovat tavaroita netistä, ja monet tilaavatkin ne sitä kautta. Olen ymmärtänyt, että ikkunoilla ei ole enää väliä, niitä ei oikeastaan enää edes tarvita. Ikkuna ei siis liene enää nykyään ainakaan se paras myyjä. Vai miten on?

Kouvolan keskustassa on satsattu valoihin. Manskilla on hienot kausivalot, Kouvolankadulla ja Hallituskadulla samoin. Puistojen puissa tuikkii tähtiä, talojen seinustoille on heijastettu valokuvioita ja erityisenä huippuna loistaa tänä vuonna Pohjolatalon koko seinän levyinen valomeri. Valaistu Pohjolatalo koristeellisine sisäänkäynteineen hehkuu kuin kuninkaanlinna. 

Valot lienevät oleellinen osa myös ikkunasomistusta, jos sellaisella jonkun mielestä kaikesta huolimatta on vielä merkitystä. Asukkaille ja kävelijöille kaupungin valoilla ja kauppojen ikkunoilla on merkitystä. Ne voivat jopa houkutella lisää kävelijöitä keskustan kaduille.

Ritva Sorvali

Kouvola