Häikäisevää maagista realismia Kouvolassa

Eppu Nuotio, Anu Pentik. Ohjaus Tiina Luhtaniemi. Dramaturgia Inke Dahl, lavastus Kalle Ropponen, puvut Sari Suominen. Päärooleissa Nina Petelius-Lehto, Satu Lemola, Panu Poutanen, Annina Rubinstein ja Raimo Räty. Kantaesitys Kouvolan Teatterissa 1.11.2019.

Tuntui juhlalliselta, hienolta, suorastaan vaikuttavalta istua Kouvolan Teatterin katsomossa Anu Pentik -esityksen ensi-illassa. Monta kertaa suorastaan häikäistyi näyttämöllä nähdyistä tarinan käänteistä, niiden yllättävistä toteutuksista, realismin ja magiikan yhdistelmistä. Nähtiin ihmeen toteutuvan. 

Tarina kertoo, että pienestä tytöstä alkaen Anneli/Anu mietti sitä, mitä hän rupeaa tekemään, minne hän menee. Ainoastaan se oli varmaa, että Kuusaalle hän ei jää. Sekin oli varmaa, että käsillään hän halusi jotain tehdä. Niinpä ihan konkreettisesti vääntämällä ja vaivaamalla alkoi savesta kehkeytyä Anun maailma.

Tällä samalla vääntämisellä ja vaivaamisella esitettiin myös perheen lasten syntymät, siinäkin piti laittaa itsensä likoon ennen kuin alkoi tapahtua. Kun naiset olivat tässä esityksessä pääosin sekä kuvauksen kohteena että tekijöinä, nuo vääntämiset ja vaivaamiset tehtiin käytännöllisesti kankailla. Säästyttiin monilta siivouksilta.

Näyttämölle oli tehty kiviä ja kukkia, jotka kertoivat Anu Pentikin vuosikymmenien mittaisesta taiteilijanurasta. Nämä kivet ja kukat toimivat näyttelijöiden tukena, kivien päällä käveltiin, istuttiin, loikoiltiin ja kukkien lomasta kuljettiin. Jossain vaiheessa jokin kukka saattoi elää omaa elämäänsä samalla kun toisaalla esitettiin näytelmän kohtausta.

Erityisesti lavastuksen, äänien ja valojen takia tämä esitys pitää nähdä useampaan kertaan. Kerralla ei ehdi nähdä kuin pienen osan, sillä pitää seurata tarinaa. Tarinan osalta erityisen vaikuttava oli esimerkiksi se kohtaus, jossa yritys on leveimmillään, ja Anu vastaa muutaman minuutin aikana kymmeniin kysymyksiin siitä, mitä millekin asialle pitää tehdä.

Anu Pentikin tarina on yrittäjäperheen tarina/taiteilijaperheen tarina. Vaikka Anu on pääroolissa, kulkee aviomies Topi koko ajan mukana, hoitaa neuvotteluja pankkien kanssa ja hoitaa lapset ja kodin. Vastuu omasta ja muiden työstä, epävarmuus, odottaminen, onnistumiset, kaikki tämä tuli hienosti läpi tässä esityksessä

Ajassa liikutaan edestakaisin. Kun aluksi on saateltu Anu morsiamenikään, tuleekin Topi heti kuvaan mukaan, ja sitä mukaa perhe, anoppi ja lapset, muutot. Tämän jälkeen alkaa varsinainen kuvaus Anun lapsuudesta, Kuusaan paperitehtaasta, isästä, äidin kuolemasta, pikku-Anusta perheen äitinä, uudesta äitipuolesta.

Vahvat näyttelijäntyöt kannattelevat tätä esitystä. Nina Petelius-Lehto pikku-Annelina osoittaa taas kerran, kuinka meissä kulkevat mukana kaikki ikäkaudet, ja näyttelijä pystyy poimimaan niistä esiin vaikkapa 6-vuotiaan tyttösen. Tämä tyttö touhottaa kuten ainakin tuon ikäinen. Ja luontevasti Petelius-Lehto siirtyy myös iäkkäämmän Anun rooliin.

Myös nuorten esittäjät Satu Lemola ja Panu Poutanen vakuuttivat, samoin Raimo Räty isänä ja Juha Hippi vanhempana Topina. Useimmilla näyttelijöillä oli monta roolia, ja he olivat mukana eri naisryhmissä ja miesryhmissä.

Koko ajan huomasin katselevani tätä esitystä kiinnostuneena eikä mikään kohtaus kestänyt liian pitkään. Kyseessä on kymmenien eri alojen ammattilaisten yhteistyö, tuntui hienolta, että kaikki tasot solahtivat näin hyvin yhteen.

Ritva Sorvali