Punaisten vallan alla Kouvolan seudulla
Seppo Aalto, Kapina tehtailla. Kuusankoski 1918. Siltala 2018.
Kapina tehtailla -kirja on hyvä lisä Kouvolan melko vaatimattomaan vuoden 1918 historiankirjoitukseen. Seppo Aalto lähtee liikkeelle 1900-luvun alusta ja päätyy melko nopeasti vuoteen 1917, jolloin Venäjällä kuohui ja jolloin Suomi itsenäistyi.
Suurin osa Kapina tehtailla -kirjasta käsittelee kansalaissodan aikaa keväällä 1918. Enimmäkseen ollaan Kuusankoskella ”Tehtailla”. Muutaman kerran kuvaus siirtyy rintamille, Mäntyharjun suuntaan, ja jonkin verran Aalto seuraa myös valkoisten soluttautumista punaisen Suomen läpi pohjoiseen valkoisten puolelle.
Kouvolassa toimi punaisten esikunta, joka jollain tavoin johti sotatoimia mutta samalla yritti valvoa valkoisten touhuja. Sellaiset valkoiset, joiden epäiltiin haittaavan vallankumouksen toteutumista, kuljetettiin Kouvolaan kuulusteltaviksi. Alkuvaiheessa eli helmi-maaliskuussa kuulusteltavat pääsivät yleensä vapaiksi, jos he lupasivat olla vaikeuttamatta punaisten hankkeita.
Punainen terrori kiihtyi huhtikuussa, etenkin aivan huhtikuun viimeisellä viikolla. Tämän Seppo Aalto olettaa johtuneen punaisten epätoivoisesta sotatilanteesta, huhuista valkoisten valloittamillaan alueilla tekemistä joukkoteloituksista sekä punaisten paon ja mahdollisen uuden vallankumouksen varmistamisesta.
Seppo Aalto käsittelee valkoisten uhrien kohtaloa ikään kuin kerraten. Esimerkiksi jokaisen punaisen terrorin uhrin kohtalo tulee käsiteltyä jopa moneen kertaan.
Kirjan yli 300 sivusta ehdottomasti suurin osa käsittelee punaisten vallanpitoa Kuusaalla ja Kouvolassa. Merkittävää on se tieto, että punaisten vallanpito tähtäsi sotilaallisen voiton saavuttamiseen ja vallan pitämiseen, ja että terrori kohdistui pääosin aktiivisiin suojeluskuntalaisiin. Kirjassa puntaroidaan paljon sitä, kuka milloinkin antoi käskyt Kouvolassa tehtyihin teloituksiin ja ketkä ampuivat. Punaiset teloittivat helmi-huhtikuussa yhteensä 125 ihmistä, jotka oli tuotu Kouvolaan eri puolilta Kaakkois-Suomea.
Toukokuun alussa valta vaihtui. Punaiset pakenivat tai odottivat kohtaloaan kodeissaan. Tätä vaihetta Aalto kuvaa yllättävän lyhyesti, vain noin 30 sivun verran. Kuitenkin nyt alkoi se varsinainen terrori, lähes summittainen ihmisten ampuminen. Aalto kuvaa, miten noina toukokuun alkupuolen päivinä sekä Kuusaalla, Voikkaalla että Kouvolassa ammuttiin yhteensä satamäärin punaisiksi luokiteltuja ihmisiä. Vain muutamien ammuttujen tai ampujien nimet mainitaan.
Tämän kirjan mukaan valkoiset teloittivat Kuusaalla ja Kouvolassa vuoden 1918 toukokuun aikana 380-400 ihmistä. Varsinaisissa taisteluissa kuoli noin 100 täkäläistä punaista. Lähes 1000 lähetettiin vankileireille ja lukematon määrä pakeni Venäjälle. Niinpä kun paperitehtaita ruvettiin sodan jälkeen käynnistämään, työmiehiä ei niihin meinannut löytyäkään. Työmiehet olivat joko mullan alla tai kuihtuivat vankileireillä.
Kapina tehtailla on tarpeellinen kirja. Kaupunkimme sadan vuoden takainen murhenäytelmä kannattaa käsitellä mahdollisimman tarkkaan. Kaikki uhrit ansaitsevat sen, että edes heidän nimensä mainitaan. Valkoiset uhrit onkin käsitelty nimi nimeltä, mutta suurin osa punaisten uhreista jää edelleen unhonsuohon. Eikö nimiä olisi ollut saatavissa vai minkä takia punaisia uhreja ei tässä kirjassa nostettu esiin tämän enempää?
Eli punaiset uhrit ansaitsevat vielä uuden tutkimuksen. Tämän tutkimuksen yhteyteen toivon tutkimusta myös siitä, miten punalesket ja -orvot selvisivät elämässään sodan jälkeen. Mistä he saivat työtä, ruokaa, asunnon. Miten heidät otettiin takaisin yhteiskuntaan. Miten kirkko heihin suhtautui, miten koulut suhtautuivat lapsiin, miten naapurit toisiinsa. Myös punaiset uhrit ja heidän läheisensä ansaitsevat tutkimuksen.
Seppo Aallon kirja on hyvä jatko Mirja Turusen Veripelloille, mutta asia ei ole vielä suinkaan loppuun käsitelty.
Ritva Sorvali