Kun miehet opettelevat itsenäistä asumista

Axel Hellstenius, Elling. Käännös Henri Kapulainen. Ohjaus Kimmo Lavaste. Rooleissa: Arto Käki, Sami Lahtinen, Touko Lehto, Anu Ruuhijärvi ja Henna Hovi. Ensi-ilta Kuusankosken teatterissa 15.3.2019.

Elling kuvaa kahden nuorehkon miehen asumisen harjoittelua. Miehet ovat olleet jossain hoitokodintyyppisessä asunnossa ja saaneet nyt oman asunnon Oslon keskustasta. Niinpä heidän pitäisi opetella kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, siivousta ja kaiken kaikkiaan itsenäistä elämää. Sosiaalipuolen tarkkailija käy tämän tästä katsomassa, miten asuminen sujuu.

Alussa molemmat asujat lähes vapisevat pelosta, että mitä tästä tulee. Puhelimeen vastaaminenkin vaatii pakottamista ja harjoittelua. Vähitellen homma alkaa kuitenkin sujua, vaikka uusi tilanne on aina pelottava.

Arto Käki esitti luontevasti Ellingiä, joka 36-vuotiaaksi asti oli asunut äitinsä kanssa. Koska äiti oli tehnyt kaiken, elämä oli sujunut. Elling puhuu mielellään totena mitä mieleen juolahtaa ja saa asuinkaverinsa Kjell Bjarnen (Sami Lahtinen) kateelliseksi. Etenkin Ellingin muka runsaat naisjutut harmittavat kokematonta Bjarnea.

Sami Lahtinen Bjarnena touhotti niin kotoisanoloisesti, että hänen juoksenteluaan seurasi erityisellä mielenkiinnolla. Kun juopunut naapurinnainen Reidun (Henna Hovi) hoipersi miesten asuntoon, Bjarnesta löytyi myös hoitaja-ainesta. Ja Henna Hovi osasi näytellä juopunutta ja myöhemmin myös selväpäistä.   

Touko Lehto sosiaalityöntekijänä oli sopivan napakka, huolehtiva ja salliva. Anu Ruuhijärvi puolestaan taiteili ansiokkaasti kolmessa roolissaan: hoitajana ja tarjoilijana hän oli asiallinen, mutta runoilijanroolinsa hän esitti huvittavasti.

Mielestäni ohjaaja Kimmo Lavaste oli löytänyt näytelmään ihastuttavan tasavertaisen näkökulman. Asumista opettelevat miehet olivat kuin kuka tahansa meistä, heistä ei oltu tehty mitään kummajaisia. Heidän ongelmansa tulivat lähelle, koska meillä kaikilla on jotain vaikeuksia elämässämme. 

Hienoa oli sekin, että lopussa kerrostalon asujien yhteistyö kantoi hedelmää. Kun ihmiset tukevat toisiaan, niin heikomminkin pärjäävät alkavat pärjätä paremmin. Tämä hieno ajatus jäi päällimmäiseksi mieleen, kun lähdin teatterista.

Ritva Sorvali