Syntipukkina ei ole kiva olla

Agapetus, Syntipukki. Ohjaus sekä ääni- ja lavastussuunnittelu Karolina Eklund-Vuorela. Ensi-ilta Kuusankosken teatterissa 8.2.2019.

Syntipukissa ollaan koko ajan Sampo-nimisen tavaratalon tiloissa, lähinnä vahtimestarin ja henkilöstöpäällikön huoneissa. Henkilöstöpäällikön (Tommi Vääränen) luokse tulee firman ihmisiä, yleensä valittamaan jostain. Myös vahtimestari (Jari Lukkari) on sellainen henkilö, jonka tehtäviin kuuluu hoitaa asioita silloin kun niissä on jotain ongelmia.

Koska kyseessä lienee ensisijaisesti farssi, juoni rakentuu paljolti väärinkäsityksille ja väärille oletuksille. Henkilöitä luullaan muuksi kuin mitä he ovat ja henkilöt joutuvat yllättäviin tilanteisiin. Koska asiakkaat tekevät jatkuvasti valituksia, keksitään, että palkataan syntipukki, joka ottaa syyt niskoilleen, ja joka asiakkaiden edessä aina toistamiseen haukutaan ja erotetaan.

Tähän rooliin palkataan Koikkalainen, jota esittää Teemu Virsu. Virsu elehtii ja ilmehtii niin täydellä naamalla, että hänen onnettomaan rooliinsa melkein uskoi. Niinpä uskoi senkin, että hän halusi roolista pois mahdollisimman nopeasti, vaikka samalla kipeästi olisi tarvinnut palkkarahat.

Toinen lahjakkaasti ilmehtivä näyttelijä oli Anika Kumpulainen rouva Adalmiina Ilolan roolissa. Kumpulainen teki melkein repliikittömistä kohtauksistaan niin eloisia, että häntä olisi katsellut pitempäänkin. Aarni Ruuhijärven pääjohtaja oli sopivan rauhallinen ja varovaisesti etenevä vanhempi mies.

Emma Nokelaisen myyjätär taisi olla melkein päärooli. Aluksi hänen nokkavaan ja koppavaan rooliinsa oli vaikea päästä sisälle, mutta vähitellen se alkoi ikään kuin avautua ja lopussa hän olikin jo tuttu henkilö. Katariina Lill-Smedsin esittämä leninkisosaston johtajatar oli ehkä turhankin ärhäkkä miestään vahtiessaan.

Kuusankosken esitys sujui kaiken kaikkiaan juohevasti. Sitä tietysti voi miettiä, että mitä tämä näytelmä kertoo nykyihmisille, ovatko naurunpaikat ennallaan? Näytelmä on kirjoitettu jo vuonna 1930, eli jonkin verran vaikkapa miesten ja naisten roolit ovat muuttuneet. Se lienee kuitenkin edelleen totta, että syntipukkina ei kukaan halua olla.

Ritva Sorvali