Ihmiset hauraita kuin lasi

Tommi Kinnunen, Pintti. Wsoy 2018.

Tommi Kinnunen kirjoittaa kolmannessa romaanissaan lasitehtaan työntekijöistä 1950-luvun vaihteessa. Kirja on jaettu kolmeen osaan, kolmeen päivään ja jokaisessa osassa näkökulmahenkilönä on yksi Tyynelän sisaruksista, Jussi, Helmi tai Raili.

Sodasta on vasta muutama vuosi, osa elintarvikkeista on vielä kortilla. Miehet ovat vammautuneet sodassa kuka mitenkin, Tyynelän sisarusten isä melkoisesti. Isä on häipynyt, Jussi saa häneltä kirjeitä. Äiti puolestaan oli kansalaissodan vammauttama ja on jo kuollut.

Kinnunen kuvaa tarkasti lasinpuhaltamista ja lasitehtaan arkea muutenkin. Tässä kirjassa on kymmenittäin lasintekoa kuvaavia termejä, jotka saattavat olla joillekuille aivan outoja kuten pintti, mänki, posti, pilli, upokas, plaana, talja, palju, lava, koopa.

Kirjan keskeisin henkilö lienee Tyynelän Jussi, hieman kehitysvammainen ja epileptikko nuori mies. Häntä kierrätetään tehtaalla erilaisissa aputöissä, hän meinaa alussa hukkua, aiheuttanee tahtomattaan yhden kuolemantapauksen, syytetään tulipalonkin aiheuttamisesta ja ilmeisesti kuolee kirjan lopussa.

Jussia kiusataan ja siedetään. Sisaret joutuvat huolehtimaan hänestä, hän saa kohtauksia milloin missäkin ja ajautuu ongelmiin. Kaikkein traagisinta lienee se, että hän vahingossa aiheuttaa juuri sen henkilön kuoleman, joka oli hänelle kaikkein ystävällisin.

Sisarukset Helmi ja Raili asuvat yhdessä ja äksyilevät toisilleen. Kirjan lopulla kuvataan enemmän sisarusten vanhempien luonteita ja avioliittoa, ja sitä kautta ehkä ymmärtää enemmän näitä sisaruksia ja tämän kodin ilmapiiriä muutenkin. 

Ovatko nämä ihmiset pinttiä, romulasia vai mitä. Olemmeko me kaikki romulasia? Monessa kohtaa ihminen vertautuu lasiin. Eikö kartanon vanha armokin kaikessa hentoudessaan ole lasia? Eli runsaalla lasitehtaan kuvauksella on kirjassa muutakin merkitystä kuin kerrata lasialan teollisuushistoria.

Mutta mitä tarkoittaa romaanin loppu, jossa koko kartanon ja lasitehtaan porukka veneissä parhaisiinsa pukeutuneena kaikilla katse suunnattuna tiettyyn suuntaan soutaa hitaasti uimassa olevan Railin ohitse. Onko kyseessä uni vai mikä, ja miksi romaani loppuu tähän. Sitä jäin pohtimaan.

Ritva Sorvali