Kauhua luotiin äänillä ja pimeydellä
Hill-Mallatratt, Mustapukuinen nainen. Ohjaus Veli-Matti Karén. Rooleissa Sami Kosola ja Panu Poutanen. Ensi-ilta Kouvolan Teatterissa 25.1.2019.
Kouvolan Teatterin uusin näytelmä on kummitustarina, jossa kummituksenoloinen mustapukuinen nainen ilmestyy lukuisia kertoja sekä näytelmän henkilöille että yleisölle. Ilmestymisen lisäksi kummitus päästelee karmeita ääniä. Nuoret hakevat elämäänsä jännitystä, joten todennäköisesti Mustapukuinen nainen on erityisesti nuoren yleisön näytelmä.
Kummitustarinan ystävät saavat kuitenkin odotella melko kauan, ennen kuin rupeaa tapahtumaan. Esitys alkaa nimittäin ikään kuin näytelmän harjoituksilla, jossa moneen kertaan käydään läpi tiettyä tekstin kohtaa. Henkilö haluaa kertoa tarinansa kunnolla ja on palkannut itselleen ohjaajan.
Vähitellen päästään itse tarinaan. Koska esityksessä on vain kaksi näyttelijää, nämä vaihtelevat rooleja kuten tunnetussa Kiviä taskussa -esityksessä. Harmillista kuitenkin, että kaikki esitetyt henkilöt olivat miehiä ja ilmeisesti vielä keski-ikäisiä miehiä, joten näyttelijät eivät päässeet oikein revittelemään.
Ja vaikka oli jo päästy itse tarinaan, muutaman kerran palattiin vielä lähtöruutuun eli alkuperäinen tarinankertoja ja hänen ohjaajansa ryhtyivät puhumaan jostain tilanteesta. Tarinankertoja toimi pitkin esitystä myös kertojana. Itse tarina kuvasi lakimiehen matkaa autiolle seudulle selvittämään siellä kuolleen henkilön jäämistöä.
Näyttämö oli peitetty eri puolilta suurilla kankailla. Lavastus oli kaiken kaikkiaan tummansävyinen tai sitä valaistiin tummilla linsseillä, välillä oli aivan pimeää. Pimeässä kummituksen äänet kuulostivat erityisen karmivilta. Myös muut äänet kuten meren kohina, rautatieaseman kolahtelut, ratsastuksen äänet tai yöllinen hankaava hengityksen ääni loivat tunnelmaa.
Panu Poutanen esitti aluksi ohjaajaa ja myöhemmin itse päähenkilöä. Sami Kosola esitti tarinankertojaa ja ainakin puolenkymmentä muuta henkilöä. Harmi että nämä henkilöt olivat aika saman ikäisen oloisia miehiä, joten suurta vaihtelua ei niissä päässyt syntymään.
Mustapukuinen nainen on siis nimestään huolimatta hyvin miehinen näytelmä. Esityksen ainoa nainen on tuo pelottavan oloinen ja karmeita ääniä päästelevä kummitus. Mikä on kaiken kummittelun takana, siitä puhutaan näytelmän lopussa.
Kummitustarinoiden ystäville esitys tarjoaa elämyksiä, kunhan malttaa ensin kuunnella alun moninkertaiset harjoitusosuudet.
Ritva Sorvali