Kirjoittamisen opettelua koko elämä

Stephen King, Kirjoittamisesta. Tammi 2018.

Kirjailija Stephen King kuvaa ensin omaa kirjailijantietään. Hän oli veljensä kanssa yksinhuoltajaäidin kasvatti, mutta antaa äidistään kirjoittamista tukevan kuvan. Äiti luki Stephenin tekstejä ja sanoi, että nämä voisivat olla ihan kirjan tekstiä. Voisiko äiti enemmän kannustaa kirjoittavaa poikaansa? Myös opettajissa oli kirjoittamista tukevia henkilöitä.

Kuitenkin Stephen tuntui olevan eräänlainen yrittäjä mitä kirjoittamiseen tulee. Hän lähetti tekstejään eri puolille, ja aina niistä jokin jossain läpäisi seulan. Tällä tavalla kirjoittaja sai palautetta sekä itseluottamusta kirjoittajanurallaan.

Omaan historiaa kuuluu myös kertomus omasta avioliitosta ja omasta perheestä. Tässä suhteessa kävi niin onnellisesti, että Stephen meni naimisiin naisen kanssa, josta tuli hänen kotikriitikkonsa, hänen kirjojensa esilukija.

Toinen puoli kirjaa käsitteleekin kirjoittamista. Esimerkkeinä ovat Kingin omat kirjat, hän kertoo, miten mikäkin kirja on syntynyt. Kun kirjailija puhuu yksityiskohtien tärkeydestä, hän kuitenkin yllyttää valitsemaan ensimmäiseksi mieleen tulevat yksityiskohdat, jos ne vain suinkin ovat ilmeikkäitä ja sopivia ja tarinan kannalta oleellisia.

Toinen toistuva ohje on passiivin ja adverbien välttäminen. Kaunokirjallisuus on yksilön kokemusta, sen takia siihen ei sovi passiivi ollenkaan. Aina joku tekee ja joku kokee ei tehdä tai koeta yleisellä tasolla. Adverbien välttämisessä Kingillä oli esimerkkinä repliikkien johtolauseiden määrittelyt, kuten: Tule tänne, sanoi Matti hitaasti, nopeasti, vihaisesti, hymyillen ja niin poispäin. Kingille riittää pelkästään sanoi Matti.

Kolmas toistuva ohje lienee se, että anna henkilöiden kasvaa. Älä rakenna henkilöitä valmiiksi etukäteen vaan ryhdy kirjoittamaan heistä ja anna heidän kasvaa ja kehittyä kirjoittamisen aikana. Muista että jokainen pitää itseään oman elämänsä päähenkilönä, niin myös kirjojen henkilöt. Niinpä henkilöiden tulla siksi mitä he ovat.

King käsittelee myös tarinan tärkeyttä ja sitä että kirjoittajan pitää kirjoittaa siitä, mitä hän itse pitää tärkeänä. Kun tarina on paperilla, pitää ruveta miettimään, mitä se tarkoittaa, mihin minä tällä kaikella pyrin? Seuraavilla kirjoituskerroilla voi nostaa esille tarinan teemaa, sitä mikä piilee pinnan alla.

Stephen Kingin kirjoittamisohjeet ovat järkeenkäypiä ja ymmärrettäviä. Vielä paremmin niitä olisi ymmärtänyt, jos kirjan suomentaja Ilkka Rekiaro olisi jaksanut suomentaa kaikki repliikit, joita kirjailija käyttää esimerkkeinään. Juuri sen takia, että nuo repliikit ovat esimerkkejä eri tyyleistä tai tavasta puhua, kommunikoida ja sisältävät ilmeisesti myös piiloviestejä, olisi ollut tärkeää, että englantia keskimääräistä paremmin osaava henkilö olisi ne suomentanut.

Ritva Sorvali