Itsensä etsintää kylmän keskellä

Elin Willows, Sisämaa. Teos 2018.

Sisämaa kuvaa nuoren naisen asumista pienellä paikkakunnalla jossain Ruotsin Lapissa. Nainen on muuttanut sinne poikaystävänsä kanssa, mutta heille on tullut ero heti muuton jälkeen. Nainen jää kuitenkin asumaan sinne yksin.

Hän saa työpaikan ruokakaupasta, ja oikeastaan kirja kuvaakin vähintään yhtä paljon ruokakaupan päivittäisiä toimia kuin naisen muuta elämää. Tuota muuta elämää on asunnolle meneminen, pikainen nuudelien keitto ja niiden syönti sängyssä teeveetä katsellen. Viikonloppuisin ruokakaupan väki menee porukalla Hotelliin eli paikalliseen baariin.

Näin kuluu parisen vuotta. Nainen on jämähtänyt tuolle seudulle eikä saa tehdyksi muuta ratkaisua. Hänellä on tavallaan elämä järjestyksessä, hänellä on asunto ja työpaikka. Ihmissuhteet tulevat työpaikalta, siellä vaihdetaan kuulumiset, puhutaan säästä ja televisio-ohjelmista. Mitäpä sitä muuta tarvitseekaan.

Kuitenkin naista jäytää jokin, ”Jos se nyt edes on päänsärkyä, mutta jotenkin minuun vain koskee”. Nainen kävelee ja pyöräilee, vuoroin talvessa vuoroin kesässä. Kirjailija kuvaa vuodenaikoja lomittain ja limittäin ja muutenkin ajassa liikutaan tunnelmien mukaan. Tarina etenee ikään kuin naisen sisäisenä monologina.

Nimi Sisämaa kuvanneekin paitsi pohjoista aluetta myös naisen sisintä. Hänelläkin on vuoroin kylmä ja kuuma, hänen mielialansa vaihtelevat, hän on sekä tyytyväinen että tyytymätön itseensä. Hän ikään kuin odottaa jotain tapahtuvaksi, jotain sellaista joka saisi häneen liikettä.

Sisämaa on tavallaan jämäkkä kirja. Siinä puhutaan tavallisista asioista, kauppaan menosta, siellä olosta, kassan laskemista ja kotiin tulosta. Siinä ei ole mitään haihattelua, kaikki on selvää. Myös luonto ympärillä on selkeä, on joko talvi tai kesä.

Mutta toisaalta Sisämaa on hyvinkin hauras ja huokoinen kirja. Päähenkilön mielentila ikään kuin hapuilee johonkin suuntaan, etsii tapaansa olla ja elää, etsii sitä miten olla aikuinen ihminen tässä maailmassa. Miten elää yksin ilman perheen tukea.

Koska kirjassa on vähän ihmisiä ja koko ajan katsellaan asioita päähenkilön mielen kautta, kaikki asiat tulevat lähelle. Lukijakin on ikään kuin osa tuota miljöötä ja pohtii päähenkilön kanssa elämän kulkua. Aika kuitenkin koko ajan kuluu.

Kyseessä on itsensä etsintä, joten kirja sopinee kaikille, joita tällainen asia kiinnostaa.

Ritva Sorvali