Hävinneidenkin historia saa nyt tilaa

”Suomen sodista saa nyt keskustella” kirjoittaa Markku Kumpunen KS 31.5.2018.

Nyt on sisällissodan satavuotismuistovuosi, niinpä tänä vuonna on aiheesta ilmestynytkin sekä tutkimuksia että muisteluksia. Erityisesti on kirjoitettu siitä, mistä ilmeisesti tähän asti on enimmäkseen vaiettu – sodan jälkiselvittelyistä, teloituksista, vankileireistä, nälkäkuolemista. Aikaisemmin Heikki Ylikangas on jo kirjoittanut järkyttävät 17 sivua Tampereen puhdistuksista kirjassaan Tie Tampereelle (1993).

Voittajat kirjoittavat yleensä sotien historiaa. Kun Saksa hävisi toisen maailmansodan, voittajat kertoivat mitä muun muassa keskitysleireissä oli tehty. Kun valkoinen armeija voitti Suomen sisällissodan, koottiin täälläkin hävinneitä keskitysleireille. Leirien oloista ei Suomessa ole kuitenkaan pahemmin puhuttu, niistä ei ole kerrottu historian oppikirjoissa, liekö niitä pahemmin edes tutkittu ennen 2000-lukua. Suomen Sotasurmat -tiedostoon on kuitenkin koottu pääosa uhrien nimistä.

Sisällissodan aiheuttamasta traumasta suomalaiselle yhteiskunnalle puhutaan myös Kouvolan Dekkaripäivillä 8.-9.6. Kouvolan Teatterissa. Esimerkiksi FT Mirja Turunen kertoo aiheesta Sisällissotamme pitkä varjo. Sekä valtiovalta että kirkko ovat nimenneet tämän vuoden sovinnon vuodeksi. Erittäin hyvä ajatus, mutta ensin pitää sopijoiden tietää, mitä on tapahtunut, mistä sovitaan.

Niinpä on pelkästään toivottavaa, että nyt virinnyt kiinnostus sisällissotaamme kohtaan jatkuu ja että etenkin tutkijat heräävät. Mirja Turunen on tutkinut Kouvolan osalta vuoden 1918 tapahtumia, Jaalan tapahtumista on tulossa tutkimus ja muitakin tutkimushankkeita on jo vireillä.

Mutta meidän kaupunkimme tarvitsee myös kaunokirjallista kuvausta tästäkin aihepiiristä.

Ritva Sorvali

Kouvola