Hennalan naismurhat pääsivät otsikoihin

Kiitos Tiina Lintuselle ja Marko Tikalle koko sivun mittaisesta arviosta Marjo Liukkosen tutkimuksesta Hennalan naismurhat 1918 (HS 29.4.18). Olen arvioitsijoiden kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tutkimuksen kohteena on historiamme kuohuttavin rikos. Muutama kysymys kuitenkin heräsi.

Arvioinnin otsikko on ”Suomen pahin sotarikos jää mysteeriksi”. Miten niin mysteeriksi? Mielestäni Marjo Liukkonen ansiokkaasti selvittää, että Hennalassa murhattiin vuonna 1918 toukokuussa ainakin 216 suomalaista nuorta naista. Lisäksi hän esittelee kirjan lopulla suorastaan 16 vaihtoehtoista syytä tähän hirmutekoon.

Toinen kohta johon pysähdyin, oli arvioitsijoiden lause: ”Surmattuja lukuun ottamatta asian selvittäminen onkin hankalaa, sillä keskeistä joukkosurman dokumenttia, Lahden kenttäoikeuden pöytäkirjaa, ei ole ollut tutkimuksen käytössä.” Tarkoittaako edellä oleva lause sitä, että surmatut, siis heidän henkilöllisyytensä, nimet, iät, ammatit ja kotipaikkakunnat, oli helppo selvittää?

Kun luin Marjo Liukkosen selostusta tutkimuksen etenemisestä, ymmärsin niin, että nimenomaan nämä asiat olivat työn takana. Hän ilmoittaa käyttäneensä tutkimuksessaan noin 20 arkistoa ja kulkeneensa niiden väliä ristiin rastiin. Ja että suuri työ oli varmistaa nämä 216 nimeä, joista eri lähteissä oli mitä erilaisimpia tietoja.

Kolmas asia, jota jäin pohtimaan, oli arvioitsijoiden ajatus, että väärinkin toimineita tulee käsitellä kunnioittavasti. Mielestäni Liukkonen käsittelee kuvaamiaan asioita puolueettoman tuntuisesti. Eikö tämä käsittelytapa riitä myös väärin toimineille? Se mitä muistitiedon antajat ovat eri kyselyissä kertoneet, menee heidän piikkiinsä. Liukkonen esittelee ja analysoi laajasti kirjan 60 ekasivulla sekä menetelmiään että lähteitään ja niiden luotettavuutta, erityisesti muistitiedon luotettavuutta.

Arvioitsijat antavat ymmärtää, että he tietävät näistä tapahtumista monilta osin enemmän kuin tutkija konsanaan. Hyvä niin. Sillä käsittääkseni Hennalan vuosi 1918 ei ole vielä suinkaan loppuun tutkittu. Muillekin tutkijoille riittää työsarkaa, mutta Marjo Liukkonen on ansiokkaasti avannut asiaa surmattujen tyttöjen osalta.

Tutkittavaa riittänee jopa seuraavaksi vuosisadaksi, sillä ensimmäinen vuosisata meni historiantutkimukselta Hennalan tapahtumien osalta pääosin ruususen unessa.

Ritva Sorvali

Kouvola