Teatteria työhaastatteluissa

Uskon että moni työhaastatteluissa juossut allekirjoittaa Jarl Hartzellin (HS 8.3.18) kirjoituksen ”Työhaastattelut toistavat samaa kaavaa”.

Mihin me oikein mennään? Valitaanko tulevaisuuden työpaikkoihin vain henkilöitä, jotka hymyilevät leveimmin, kehuvat monisanaisimmin kyseistä työpaikkaa ja esittämällä esittävät menevää ja tulevaa ja erityisen ulospäin suuntautunutta tyyppiä.

Haastatteluissa juoksevat työnhakijat kertovat, että haki mitä tahansa työtä, vaikkapa parin kuukauden sijaisuutta, tehdään ensin puhelinhaastattelu, sitten ryhmähaastattelu ja mahdollisesti vielä yksityishaastattelu, jos pääsee niin pitkälle. Lisäksi pitää täyttää noin 10-sivuinen kysymyskaavake. Sekä haastatteluissa että kysymyskaavakkeessa on suunnilleen samat kysymykset, haki mitä tahansa työtä.

Mitä työpaikoille on tapahtunut, kun ne ovat ulkoistaneet kaikkein tärkeimmän ja tulevaisuuteen vahvimmin vaikuttavan toimintonsa eli rekrytoinnin jollekin ulkopuoliselle firmalle, joka kasvattaa työtuntejaan edellä kuvatulla tavalla? Eikö työnantajaa itseään enää kiinnosta, millaisia tulevaisuuden tekijöitä olisi tarjolla?

Kun hain työpaikkoja 1960-1970-luvuilla, silmäilin Helsingin Sanomien työpaikkasivuja ja soitin siellä ilmoitettuihin numeroihin. Lyhyen puhelun aikana kysyttiin muutama kysymys ja ehdotettiin, että tulisin sovittuna päivänä kokeeksi työpaikalle. Katsottaisiin, miten se alkaa mennä. Ja sehän alkoi mennä.

Tuolloin töitä olivat kuitenkin hakemassa Suomen suurimmat ikäluokat.

Ritva Sorvali