Olisiko Manskin kivet pitänyt sirotella ympäri Kouvolaa?

Aleksi Kivekäs kantaa huolta (KS 14.2.2018) koko Kouvolan pärjäämisestä tehtaiden menetyksen jälkeen. Varmaan me kaikki kouvolalaiset jaamme tämän huolen.

Minä en kuitenkaan usko, että kaupunkimme kaatuu Manskin kivien takia, vaikka ne olisi tietenkin pitänyt jakaa tasapuolisesti ympäri kaupunkia. Voin kuitenkin lohduttaa kiviä vaille jääneitä alueita sillä, että huomattavasti suurempia summia kaupunki on viime vuosina satsannut esimerkiksi sen reuna-alueille rakennettujen kauppakeskusten pohjatöihin.

Kun uusi Kouvola perustettiin vajaat 10 vuotta sitten, tarkoitus oli muodostaa yhdessä suurehko kaupunki, jonka painoarvo kasvaisi valtakunnallisessa edunvalvonnassa. Mutta saatiinko me iso kaupunki, joka puhaltaa yhteen hiileen, ajattelee kokonaisuutta? Onko Kouvola saanut ne hyödyt, mitä yhdistymisellä tavoiteltiin?

Ehkä ei ole saatu ainakaan kaikkea sitä mitä tavoiteltiin. Miksi ei? Siksi että me olemme vuosikausia taistelleet keskenämme. Eräs esimerkki tästä ovat Manskin kivet. Toivottavasti uusi valtuusto saa tämän sisällissodan loppumaan ja löytää uuden alun isolle Kouvolalle.

Ajatus Kouvolasta on ehkä tosiaan muuttunut. Takavuosina Pohjois-Kymenlaakson asukkaat tulivat Kouvolaan. Se oli paikkakunnan kaupunki. Mutta kaikki tiet tuovat edelleenkin Kouvolan keskustaan, eikö niin? Ja vain kouvolalaiset itse pitävät kaupunkinsa keskustan elävänä. Toivottavasti pitävät.

Kuten Aleksi Kivekäs toteaa: …”keskustassa voisi sykkiä tapahtumarikas ydin. Kysymys on arvovalinnoista.” Olen täysin samaa mieltä. Kyse on meidän kouvolalaisten arvovalinnoista. Siitä mihin me haluamme rahamme viedä, minkä me haluamme pysyvän pystyssä. Vain me päätämme siitä.

Kouvolan keskustaan on viime aikoina perustettu runsaasti esimerkiksi uusia ravintoloita, kahviloita, kuntosaleja. Eräs arvovalinta on sekin, että kouvolalaiset käyttävät näitä palveluja, antavat niille mahdollisuuden.

Kaiken kaikkiaan Kouvolan kaupungin pitävät pystyssä vain kouvolalaiset itse. Joten eiköhän ruveta hommiin.

Ritva Sorvali

Kouvola