Kun ruotsinmamma muistaa testamentissaan

Tuija Lehtinen, Viesti menneisyydestä. CrimeTime 2017.

Eläkkeellä olevan poliisin Kalle Pajun ystävä Olli saa ihmeellisen kirjeen. Olli on ollut sotalapsena Ruotsissa, ja nyt lakimies ilmoittaa, että ruotsinmamma on kuollut ja että Olli saa perinnön. Olli päättää lähteä Ruotsiin hautajaisiin ja pyytää naapurin Kallen kumppanikseen.

Hautajaisten paluumatkalla alkaa tapahtua niin, että eläkeläisiä hirvittää. Kalle kutsuu apuun toisen eläkeläispoliisin Erja Revon. Yhdessä nämä ryhtyvät setvimään yhä monimutkaisemmaksi paisuvaa aihekimppua. Erja käy sittemmin Ruotsissa jopa kahteen kertaan, ihmisiä kuolee ja perintösumma moninkertaistuu.

Kirjan huomio keskittyy Ruotsiin ja siellä asuvaan ruotsinmamman sukuun. Tuossa suvussa on jotain hämärää, jotain erityistä on tapahtunut Ollin sotalapsivuosina. Valitettavasti hän itse ei muista noista vuosista juuri mitään. Jännitystä tarinaan syntyy juuri siitä, miten paljon ruotsalaiset luulevat ja pelkäävät Ollin muistavan.

Viesti menneisyydestä tarttuu aiheeseen, joka tuntuu hyvinkin mahdolliselta. Sota-aikana Ruotsiin lähetettiin ainakin 70 000 lasta. Nämä saivat siellä uuden kodin ja tavallaan myös uudet vanhemmat. Osa lapsista jäikin Ruotsiin, osa palautettiin sodan jälkeen Suomeen. Mutta nuo lapset ovat saattaneet olla monella ruotsalaiselle perheelle kuin omia lapsia. Niinpä perintöaihe tuntuu uskottavalta.

Ehkä Ruotsi-aihe on ajankohtainen myös sen takia, että nykyään viritellään pohjoismaista yhteistyötä eri aloilla, muun muassa puolustuksessa. Ruotsi ei enää olekaan mikään mörkö vaan tärkeä yhteistyökumppani. Ehkä ruotsin kieltäkin vielä joskus arvostetaan ja halutaan oppia jopa puhumaan.

Eli Tuija Lehtinen on mielestäni tarttunut monella tavalla ajankohtaiseen ja uskottavaan aiheeseen. Myös aiheen käsittely ja henkilökuvaus on ammattimaisen tuntuista.

Ritva Sorvali