Laulut ja tanssit loistivat Kilpakosijoissa

Maiju Lassila, Kilpakosijat. Dramatisointi Tommi Auvinen. Ohjaus Markku Kekki. Musiikki Sari Kaarinen. Laulujen ohjaus Mari Lavikainen. Koreografia Irja Ahtovirta. Puvut Meiju Mylläri. Esitys Anjalankosken teatterissa 10.11.2017.

Maiju Lassilan Kilpakosijat kuvaa tyypillistä savolaista jaarittelua, jossa samaa asiaa vatvotaan tuhanteen kertaan. Tästä nähtiin Anjalankoskella hyvä esimerkki vaikkapa kohtauksessa jossa puhuttiin puhumasta päästyä jonkun pitkän miehen kuolemasta; että ihanko totta on kuollut, mistä niin pitkälle arkku ja kuka nyt naisi kuolleelta jääneen lesken.

Esitys koostuu lähinnä naimakauppoja käsittelevästä jaarittelusta ja isoista ryhmäkohtauksista, joissa lauletaan ja tanssitaan voimallisesti. Tanssijoina ja laulajina kunnostautuvat samat kylän ihmiset kuin muissakin kohtauksissa, joten nämä ryhmäkohtaukset kertovat, että kyllä tästä kylästä ytyäkin löytyy.

Esimerkiksi tansseissa saatetaan veivata samaa koreografiaa, mutta yhä kiihtyvällä tahdilla. Sama kiihdytys toimii joissain paikoin myös puheessa, kun ruvetaan yhä uudelleen puhumaan samaa asiaa.

Kilpakosijoiden huumori ammentaa kosijoiden eli sulhasmiesten lukutaidottomuudesta ja siitä, että rippikoulua ei ole tullut käydyksi. Niinpä aikuiset miehet istuvat kanttorin rippikoulussa nuoremman väen keskellä eikä valmista tahdo vieläkään tulla. Tämä ottaa tietenkin luonnolle, etenkin kun yhä uusia kosittavia rikkaita leskiä ilmaantuu joka suunnalta.

Mutta vaikka rippikoulu vie ison osan esityksestä, parhaiten minulle kuitenkin jäivät mieleen laulu- ja tanssikohtaukset, joissa koko porukka täyttää näyttämön ja antaa mennä oikein kunnolla. Sekä lauluja että tansseja oli varmasti harjoiteltu monet kerrat, niin sujuvasti ja suorastaan esittämisen riemulla ne vietiin läpi.

Pienenä yksityiskohtana jäi mieleen myös esityksen hevonen, joka lyhyillä äännähdyksillä osallistui kohtauksen tilanteeseen.

Ritva Sorvali