Tyttöjen kasvutarina Napolista

Elena Ferrante, Loistava ystäväni. Wsoy 2016.

Loistava ystäväni vie lukijan 1950-1960-lukujen Napoliin, kouluun, köyhälistökaupunginosaan, tyttöjen välisiin juttuihin ja poikien uhoamiseen. Kuvatut nuoret käyvät aluksi sikäläistä kansakoulua, osa jatkaa oppikoulussa ja kirjan lopussa juhlitaan yhden päähenkilön häitä.

Keskiössä ovat ystävykset Lila ja Elena. Lila on rohkea ja omapäinen, eräänlainen poikatyttö. Hän oppii kaiken nopeasti, hän olisi ilman muuta ollut oppikouluainesta, mutta perheellä ei ollut rahaa eikä halua kouluttaa häntä. Elena on eräänlainen seurailija eikä sen rikkaampi, mutta hän pääsee opettajan painostuksesta oppikouluun. Oppikouluun meno tavallaan erottaa ystävykset, mutta ei kokonaan.

Ferrante kuvaa räiskyviä perheriitoja, markkinoita, katuelämää. Mielenkiintoista oli muun muassa se, kuinka Elena huomaa isänsä käyttäytyvän työpaikallaan ystävällisesti ja miellyttämishaluisesti, kun taas kotona tämä on jotain aivan muuta. Usein kuvataan juuri sitä, miten Elena näkee vanhempansa, miten hän jopa häpeää äitiään, miten hän haluaa pyristäytyä ulos lapsuutensa olosuhteista.

Tyttöjen lapsuudenyhteisö tulee hyvin esille lopun häissä, joihin kaikki on kutsuttu. Siellä katsotaan kuka on kuka, kenellä on minkäkinlainen puku, lahjat, kuka istuu kenenkin vieressä, kenelle tarjoillaan ennen toisia, mitä kenellekin tarjoillaan. Häät ovat näyttäytymispaikka.

Kirjassa on valtavasti henkilöitä, varmaan vähintään sata. Henkilöiden nimien muistaminen ja sen hahmottaminen, että kuka on kenenkin sukulainen tai naapuri, vei aikaa. Ilmeisesti kirjailija on halunnut nostaa esille koko kulmakunnan kaikkine mahdollisine henkilöineen, mutta jollain tavalla se syö luettavuutta.

Miesten ja naisten maailman ero olisi ehkä tullut selvemmäksi vähemmälläkin henkilömäärällä. Esimerkiksi se, että miehet saivat vapaasti katsella naisia ja tyttöjä, mutta tyttöjen piti painaa katseensa maahan, oli kiinnostava ilmiö. Olisin lukenut siitä enemmänkin.

Kiinnostavaa oli myös se miten Elena oppikoulunsa ansiosta alkaa kasvaa ulos yhteisöstään. Hän ei voinut kotikulmillaan käyttää mitään koulussa oppimaansa, hänen piti pienentää itsensä tullessaan kotiin. Tämä sai hänet vähitellen ajattelemaan, että hän haluaa pois, muualle, ulos täältä.

Loistava ystäväni on paikoin hyvinkin kiinnostava tyttöjen kasvutarina, mutta pääaihe tuppaa hukkumaan henkilövyöryyn.

Ritva Sorvali