Juhlavuoteen kuuluu muutakin kuin juhlaa

Vaikka poliitikkoja usein moititaan siitä, että he eivät sano mitään, olisiko juhlarahakommentit kuitenkin voinut hoitaa sanomalla, että tutustun asiaan tai: ”En kommentoi.”

Suomen Sotasurmat kertoo, että vuoden 1918 aikana syntyneessä vihanpidossa kuoli 36 640 ihmistä, joista teloittamalla 9720. Varsinaisessa kansalaissodassa kuoli vähemmän kuin teloittamalla. Eniten kuoli vankileireillä ilmeisesti lähinnä nälkään, eräänlaista teloittamista sekin.

Vihanpitoa jatkettiin koko 1920-1930-lukujen ajan. Kommunistit toimivat maan alla ja suojeluskunnat harjoittelivat ampumista kirkonmenojen aikaan kylässä kuin kylässä. Punaisella puolella olleiden oli taustansa takia vaikea päästä töihin noilla vuosikymmenillä.

Keskinäinen viha laantui vasta talvisodan aikana, kun löytyi yhteinen vihollinen. Kuka tietää, olisivatko ampumisharjoitukset jatkuneet vielä sotien jälkeenkin, mutta rauhanehdoissa niille tiettävästi asetettiin rajoituksia.

Jos juhlarahalautakunnalle annettiin tehtäväksi suunnitella raha kullekin kahdellekymmenelle itsenäisyyden vuodelle (viisi rahaa), nähdäkseni ampuminen – valitettavasti – oli aika oleellisessa roolissa itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä.

Ritva Sorvali

Kouvola