Tipahdin Tiranan sydämen kyydistä

Pajtim Statovci, Tiranan sydän. Otava 2016.

Paitim Statovcin ensimmäinen romaani Kissani Jugoslavia kuvasi Balkanilta Suomeen muuttaneen perheen elämää nuoren miehen näkökulmasta. Myös Tiranan sydän on kuvattu nuoren miehen näkökulmasta, mutta siinä seikkaillaan pitkin maapalloa.

Kun nuori mies alussa hautaa isänsä, perheen alamäki alkaa todenteolla. Niinpä tämä nuorukainen rupeaa aluksi elämään kaverinsa kanssa tavallaan maan alla, pääasiassa kerjäämällä. Kun nuorukaiset väsyvät tähän, he lähtevät maasta. Sittemmin päähenkilö elää jonkin aikaa monissa maissa ja eri paikoissa, muun muassa New Yorkissa ja Helsingissä. Lopussa hän palaa Albaniaan.

Tiranan sydän on huomattavasti vaikealukuisempi kuin Kissani Jugoslavia. Se että paikat ja henkilöt koko ajan vaihtuvat eikä päähenkilöstäkään aina ole varmuutta, kuka tämä milloinkin on, vaikeuttaa lukijan tarvetta seurata tarinaa ja ymmärtää missä milloinkin mennään. Myös tässä kirjassa sadut ja kansantarinat ovat osa kerrontaa.

Kirjan ajallinen ja paikallinen huokoisuus saa aikaan sen, että siitä ei muista juuri mitään, kun on kirjan sulkenut. Muistaa vain sen, että siinä oli levoton henkilö, jonka jostain syystä piti jatkuvasti vaihtaa maisemaa. Sekin jäi mieleen, että henkilö siirtyi välillä mitä suurimmasta köyhyydestä melkoiseen rikkauteen, ikään kuin satua olisi elänyt.

Ritva Sorvali

Pajtim Statovci, Tiranan sydän. Otava 2016.

Paitim Statovcin ensimmäinen romaani Kissani Jugoslavia kuvasi Balkanilta Suomeen muuttaneen perheen elämää nuoren miehen näkökulmasta. Myös Tiranan sydän on kuvattu nuoren miehen näkökulmasta, mutta siinä seikkaillaan pitkin maapalloa.

Kun nuori mies alussa hautaa isänsä, perheen alamäki alkaa todenteolla. Niinpä tämä nuorukainen rupeaa aluksi elämään kaverinsa kanssa tavallaan maan alla, pääasiassa kerjäämällä. Kun nuorukaiset väsyvät tähän, he lähtevät maasta. Sittemmin päähenkilö elää jonkin aikaa monissa maissa ja eri paikoissa, muun muassa New Yorkissa ja Helsingissä. Lopussa hän palaa Albaniaan.

Tiranan sydän on huomattavasti vaikealukuisempi kuin Kissani Jugoslavia. Se että paikat ja henkilöt koko ajan vaihtuvat eikä päähenkilöstäkään aina ole varmuutta, kuka tämä milloinkin on, vaikeuttaa lukijan tarvetta seurata tarinaa ja ymmärtää missä milloinkin mennään. Myös tässä kirjassa sadut ja kansantarinat ovat osa kerrontaa.

Kirjan ajallinen ja paikallinen huokoisuus saa aikaan sen, että siitä ei muista juuri mitään, kun on kirjan sulkenut. Muistaa vain sen, että siinä oli levoton henkilö, jonka jostain syystä piti jatkuvasti vaihtaa maisemaa. Sekin jäi mieleen, että henkilö siirtyi välillä mitä suurimmasta köyhyydestä melkoiseen rikkauteen, ikään kuin satua olisi elänyt.

Ritva Sorvali