Hyvät naiset – antaa palaa!

Hanna Weselius, Alma! WSOY 2016.

Hanna Weseliuksen esikoisromaani Alma! kuvaa naisen elämää eri aikoina ja eri tilanteissa. Nimi Alma! tulee säveltäjä Gustav Mahlerin vaimon Alma Mahlerin (1879-1964) elämän kuvauksesta, muut kirjan naiset elävät tätä päivää. Yksi nykynaisista, nimeltään lakimies, on ryhtynyt tutkimaan Alma Mahlerin vaiheita. Lakimiestä ärsyttää se, että Alma ei säveltänyt vaan tyytyi rouvan rooliinsa.

Toinen keskeinen nykynainen on yksinhuoltaja-taiteilija Aino, jonka elämä sivuaa lakimiestä siltä osin, että lakimies hoitaa Ainon lasten elatusmaksuasioita. Yhteistä heille on myös törmääminen 16-vuotiaaseen mustaan poikaan, joka hurmaa molemmat tolaltaan. Näiden naisten lisäksi romaanissa seikkailee tyttö, joka ansaitsee rahaa Ainon mallina ja laulaa. Ja myös Nigerian siepatut tytöt vilahtelevat kirjan sivuilla.

Koska romaanin henkilöt sivuavat toisiaan enimmäkseen vain lukijan mielessä, kirjan rakenne on hauras ja huokoinen. Lakimies taitaa olla se henkilö, jolla on parhaiten jonkinlainen tietoinen yhteys romaanin muihin henkilöihin. Lakimies tutkii Alma Mahlerin elämää ja lakimies hoitaa Ainon elatusmaksuasioita.

Hanna Weselius muuttaa näkökulmaa tähän tästä. Esimerkiksi pajunvitsanhakureissulla toimii Aino hän-muodossa, mutta välillä siirrytään sinä-muotoon tyyliin: ”Väännät vitsan, opetat lapsille kaiken maailman pätemättömät lainalaisuudet vain koska opetettava on.” Ja usein kappaleiden keskellä toistuvat kursiivilla painetut repliikit katkaisevat tavallaan kerronnan.

Myös henkilön ajatukset lähenevät minä-muotoista kuvausta. Bussissa mustan pojan tuijotuksen hämäämänä Aino alkaa ajatella: ”Onko tämä mekko liian lyhyt? Ei pitäisi olla. Sitä voi vielä vähän nykiä alaspäin.” Eli hän-muoto ja minä-muoto sekoittuvat tavallaan toisiinsa, ja tällä tavalla kerronta tihentyy.

Weseliuksen viesti tuntuu olevan, että hyvät naiset, antaa palaa. Ei kannata lymyillä kenenkään selän takana jonkinlaisena varjona vaan astua rohkeasti omaan elämäänsä. Tässä naisilla onkin elämänikäisen opettelun paikka, sillä takaraivossa takovat edelleen äidin varoitukset. Niinpä hartiat ovat lytyssä, kun pitäisi seistä selkä suorana.

Alma! on suhteellisen vaativa luettava ainakin jos lukemisen joutuu pätkimään moneen osaan. Koska rakenne on näin huokoinen, kirjan imuun ei pääse helposti sisälle, ellei lue jonkin matkaa aikaisempia sivuja. Mutta kun hyväksyy tämän rakenteen, Alma! päästää lähelleen ja tarjoaa monipuolisen kuvan etenkin nykynaisen elämästä.

Ritva Sorvali