Sumu verhoaa Venäjän-kauppaa
Juha Jokela, Sumu, itsesensuurikomedia. Ohjaus Juha Jokela, lavastus Teppo Järvinen, rooleissa: Timo Tuominen, Jani Karvinen, Kari Ketonen, Elena Spirina, Katariina Kaitue, Jukka-Pekka Palo ja Karin Pacius. Esitys Kansallisteatterissa 29.10.2016.
Kansallisteatterin Sumu käsittelee Venäjälle tehtävää terveysteknologian kauppaa. Siitä neuvotellaan myyjien, Suomen ministerin ja venäläisten osapuolten kesken.
Kun Venäjän kauppapakotteet ovat päällä, Venäjän-kauppa on monelta osin jäissä. Miten tässä tilanteessa pitäisi menetellä, kenen pitäisi tinkiä moraalistaan, kenellä on ylipäätään varaa moraaliin? Voiko suomalainen myyjä sanoa, että tätä tuotetta ei saa käyttää Krimillä? Voiko Suomi ylipäätään asettaa Venäjälle jotain ehtoja?
Tästä syntyy kiistaa sekä firman sisällä että suhteessa ministeriin. Ministeri Hannele sanoo hyvin yksiselitteisesti: te hoidatte kaupan, minä hoidan ulkopolitiikan. Tätä kaikki firman edustajat eivät sulata. Myös tulkki Larissa vetää tiukkaa linjaa, hän vaatii selkeitä vastauksia venäläisten kysymyksiin.
Tuntuikin hienolta katsoa näytelmää, jossa juuri naiset ovat vahvoja, selkeitä ja ammattimaisia eli muutakin kuin jonkun vaimoja tai tyttäriä. Nämä ammattinsa osaavat naiset yrittävät suunnistaa eteenpäin sumunkin keskellä. Kaikki miehet eivät suostu pysymään myyjän roolissaan vaan asettavat itsensä moraalinvartioiksi.
Näyttämön taustaseinän peittivät isot neliöt, seinä oli kuin shakkilauta. Etualalla pyörivät toimiston pöydät. Tämä lavastusratkaisu palveli näytelmän teemaa, sillä tilanteet muuttuivat koko ajan. Ja vaikka juuri kyseisellä hetkellä ei muutosta olisi ollutkaan, sai pelätä, mitä Putin seuraavaksi keksii. Aina oli oltava varpaillaan ja kieli keskellä suuta, jotta ei sotkisi lisää asioita.
Kansallisteatterin esitys luotti siihen, että suomalaista katsojaa kiinnostaa Suomen ja Venäjän välinen tilanne, sekä ulkopolitiikka että kauppapolitiikka. Molemmat ovat Suomelle kohtalonkysymyksiä. Niinpä esitys ei sortunut kevennyksiin eikä muuhunkaan yleisönkosiskeluun vaan koko ajan oltiin kiinni itse asiassa. Hyvä näin.
Ritva Sorvali