Farssin vauhti puuttui Dario Fo:n näytelmästä

Dario Fo, Ei makseta, ei makseta. Suomennos ja sovitus Pentti Järvinen, ohjaus Pentti Kotkaniemi, lavastus Jyrki Seppä. Esitys Helsingin kaupunginteatterin studio Pasilassa 28.10.2016.

Dario Fo:n Ei makseta, ei makseta, kertoo eräänlaisesta naisten vallankumouksesta, jossa naiset päättävät jättää kaupasta keräämänsä tavarat maksamatta ja piilottavat ne koteihinsa. Tästä seuraa valehtelua, peräkkäin juoksua, lisää valheita, raskaaksi tekeytymistä, tietämättömäksi heittäytymistä ja niin edelleen.

Tarina alkaa siitä, kun naiset raahaavat kauppakasseja kotiinsa yleisön penkkirivien lomitse ja selittävät tapahtunutta. Tavallaan kaikki menee ihan hyvin, mutta kun tämän kait olisi pitänyt olla ensisijaisesti farssi. Paikoin se siltä tuntuikin, mutta vain paikoin. Tämän tästä ikään kuin asetuttiin esittämään tavanomaista realistista perhekuvausta.

Dario Fo:n yhteiskuntakritiikki on kuitenkin niin hullua, että sitä ei voine realistisesti esittää. Niinpä kun esitys aina välillä ikään kuin pysähtyi jonkinlaisiksi kuvaelmiksi, ei katsojana tiennyt, mitä oikein seuraa ja miten näkemäänsä pitäisi suhtautua. Vaikutti siltä, että tekijät eivät itsekään oikein tienneet mikä tässä on meneillään.

Eniten esityksen suunnittelua lienee kuitenkin tehnyt lavastaja Jukka Seppä, jonka asioista pöydät, tuolit ja muu kalusto lennähti hetkessä seinän taakse. Toinen mieleen jäänyt kohtaus oli erään poliisihenkilön tanssillinen kiemurtelu tiukassa tilanteessa. Tällaista olisi voinut olla enemmänkin.

Ritva Sorvali