Taiteiden yö, muodin yö, turhuuden yö?

Kiertelin pari tuntia Kouvolan muodin yössä 2.9.2016 ja tapasin melkoisesti tuttuja. Totta kai ihmiset olivat tulleet katsomaan syksyn muotia, mutta myös tapaamaan toisiaan. Kun sää vielä suosi, niin mikä oli kävellessä paikasta toiseen ja välillä pysähdellessä johonkin istumaan.

Pari viikkoa sitten kouvolalaiset tapasivat toisiaan taiteiden yössä. Kun näitä vertaa, muodin yö on ehkä vielä matalamman kynnyksen tapahtuma, johon kenen tahansa on helppo tulla. Jos näkyy muodin yössä, ei vielä leimaudu liian kultturelliksi.

Myös viranomaispäivä ja sadonkorjuupäivä vetivät yleisöä. Viranomaisia on helppo lähestyä kadulla samalta tasolta. Sadonkorjuupäivä puolestaan yhdistää luontevasti kaupungin eri osat, maaseudulla asuvat ja kaupunkilaiset.

Ihmisillä pitää olla paikkoja ja tapahtumia, missä voivat luontevasti tavata toisiaan. Kouvolassa yksi tällainen matalan kynnyksen vakipaikka on kirjasto. Melkein aina siellä on joku tuttu. Ja kirjojen ja lehtien lisäksi kirjaston kirjallisuustapahtumat keräävät melkoisesti yleisöä.

Tapaamispaikkoja tarjoaa myös kansalaisopisto. Tunneilla lauletaan, tanssitaan, voimistellaan, tehdään käsitöitä, opiskellaan kieliä, kirjoitetaan, näytellään. Mutta samalla nähdään tuttuja. Monet tulevat paikalle hyvissä ajoin ennen tunnin alkua juuri sen takia, että voi käydä läpi kuulumiset.

Tapahtumia tai kohtauspaikkoja ei suinkaan ole liikaa, mutta uusien löytäminen ja tunnetuksi tekeminen ei yleensä onnistu hetkessä. Mikä olisi sellainen uusi, luonteva, kouvolalainen asia, joka vetäisi ihmiset yhteen? Ja jospa se vielä yhdistäisi meitä, loisi tietynlaista me-henkeä.

Turhuuden yö, miltä kuulostaa? Kuulostaa ainakin kouvolalaiselta ja samalla jollain lailla – ihastuttavalta. Kuka sen tietää, mikä kenellekin on turhaa ja mikä hyödyllistä? Kuka sen tietää itsestäänkään, saati että menisi toista neuvomaan. Voisiko tästä kehitellä jotain?

Ritva Sorvali