Maahanmuuton mahdollisuudet otettava käyttöön

Kiitos Matti Nissiselle erinomaisesta kirjoituksesta ”Kaikkea asiantuntemusta ei hyödynnetä pakolaispolitiikassa.” KS 4.9.2016. Koen että asia on juuri niin kuin Nissinen sanoo, me emme käytä tervettä järkeä vaan maalailemme kauhukuvia ja politikoimme niiden mukaan.

Meille on viime vuosina tullut maahanmuuttajia lähinnä Lähi-idästä ja Afrikasta. En ole käynyt näillä alueilla, mutta television välittämän kuvan perusteella siellä on kuivempaa kuin Suomessa, kuumempaa kuin Suomessa, siellä kasvaa vähemmän puita, marjoja ja sieniä kuin meillä Suomessa. Siellä on vähemmän järviä. Ja siellä on enemmän ihmisiä kuin Suomessa.

Useimmiten ne jotka pystyvät lähtemään ja uskaltavat lähteä pakomatkalle, ovat omien maidensa rohkeimpia yksilöitä. Kun he tulevat esimerkiksi Suomeen, heidän koulutuksensa, osaamisensa ja toiveensa pitää tietysti kartoittaa mahdollisimman syvällisesti? Varmaan näin tehdäänkin. Todennäköisesti nämä ihmiset haluaisivat päästä mahdollisimman pian töihin, opiskelemaan, harjoittelemaan ja tutustumaan sekä Suomeen että suomalaisiin.

Kun näin tapahtuu, he varmaan ennemmin tai myöhemmin huomaavat, mitä Suomessa on sellaista, mitä heidän kotimaastaan puuttuu. Heillä puolestaan on sikäläisen kulttuurin tuntemus ja kielitaito auttaa Suomea vaikkapa vientiponnisteluissa. Näin maahanmuuttajat saavat työpaikkoja, Suomi hyötyy ja heidän kotimaansakin saa jotain. Eli kuten Matti Nissinen sanoo, johtuneeko Ruotsin parempi menestys vientikaupassa juuri siitä, että siellä on osattu hyödyntää esimerkiksi ”arabiankielisiä ja persiankielisiä ihmisiä viennin edistämiseen”.

Olisiko nyt aika kuunnella entistä tarkemmalla korvalla sekä maahanmuuttajia että heidän parissaan työskenteleviä suomalaisia? Heiltä voisi löytyä apua jopa Suomen jähmettäneeseen lamaan. Käsitykseni mukaan koko tämä lama johtuu ainakin osittain juuri siitä, että ruohonjuuritason asiantuntijuutta ja osaamista ei ole kuunneltu tai ainakaan otettu huomioon, kun eritason päätöksiä on tehty.

Jostain kesän ajan ohjelmasta jäi mieleeni ajatus, että meidän päätöksentekomme pitää enemmän mennä siihen suuntaan mitä me toivomme tapahtuvan kuin sen mukaan, mitä me pelkäämme. Tämä asia todetaan jopa niinkin vanhassa kirjassa kuin Raamattu jotenkin tähän tapaan: usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan.

Eli onko meillä oikeasti varaa pakottaa terveitä nuoria ihmisiä palautuslentokoneisiin samanaikaisesti, kun Suomen oma syntyvyys kyntää 150 vuoden takaisissa lukemissa ja huoltosuhde heikkenee koko ajan? Toivon etenkin valtakunnan tason päättäjille sellaista tervettä järkeä, joka tuntee todellista huolta Suomen tulevaisuudesta.

Ritva Sorvali

Kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Kouvola