Kustaan sota valloittaa jälleen

Kustaan sota 1788-1790, teksti, musiikki ja orkesterin johto Jouni Sjöblom. Ohjaus Piia Kleimola. Esitys Anjalan kartanon pihalla 6.8.2016. Mukana kymmenittäin paikallisia laulajia, soittajia, tanssijoita ja näyttelijöitä. Puvustuksen toteutus Seija Kiuru, Iida Silvennoinen ja joukko KYAMK:n opiskelijoita. Lavastus Seppo Pukki.

Kustaan sota tuntui yhtä hyvältä kuin viime kesänäkin. Musiikin rytmi vaihtelee mukavasti, laulujen sanat ovat suoraan kansan elämästä, arjesta, sodan aiheuttamista kärsimyksistä, Kymijoesta, asumisesta joen varrella. Kun istuu katsomossa ja näkee silmiensä edessä Kymijoen, voi samalla haistaa nuotiotulien hajun ja samaistua 1700-luvun lopun sotaisiin tunnelmiin.

Pidin esityksen rauhallisesta ja selkeästä tyylistä. Lauluille annettiin tilaa, kun yksi osuus oli lopussa, siirryttiin rauhallisesti toiseen. Esitys on lähestulkoon läpisävelletty, lauluja on kolmisen kymmentä. Erityisen mukavilta tuntuivat taas molemmat ruotusotilaiden laulut, kasakoiden laulu ja tanssi oli hurjaa, lopun virsi kuulosti todella mahtavalta ja nuorten rakastavaisten laulu liikutti.

Turhia puheita ei juuri ole vaan esitys luottaa siihen, että katsojat ymmärtävät vähemmästäkin, missä mennään. Yllättävän luontevasti sotilaat liikkuvat omissa kohtauksissaan, ja kansa väistyy syrjemmälle, kun sotajoukot tulevat. Kuningas lukee juhlallisen julkilausumansa nyt maantasolta, ei hevosen selästä.

Toivottavasti mahdollisimman moni kymenlaaksolainen käy katsomassa tämän esityksen. Se kertoo nimenomaan meistä, meidän historiastamme, meidän joestamme Kymijoesta, elämästä täällä rajaseudulla. Vuoden aikana esitykseen on tullut lisää ajankohtaisuuttakin, kun Venäjä taas pullistelee ja pelottelee pieniä naapureitaan. Kustaan sodan aikana 1700-luvulla ei auttanut vaikka hallitsijat olivat sukulaisia, serkuksia, sotia piti siitä huolimatta.

Erittäin hyvin tämä esitys tuo ilmi sen, että tyhjän saa pyytämättäkin. Moni ihminen kuoli, kodit tuhottiin, viljelykset tuhottiin, mutta raja pysyi entisellään, hukkareissu koko sota. Ehdottomasti parasta tässä turhassa sodassa oli se, että se lopulta päättyi, että tuli rauha. Rauhaa juhlitaankin esityksen lopulla useamman laulun voimalla.

Ritva Sorvali