Kannettu usko ei kaivossa pysy

Pirkko Saisio, Kuume. Ohjaus Maija Raikamo. Ensi-ilta Kuusankosken teatterissa 5.8.2016. Rooleissa: Aulis Forssell, Eveliina Laurinantti, Tarja Lipponen, Sirpa Niemi, Jatta Salo, Viivi Mauno ja Maiju Laurila. Lavastus Elina Perälä.

Pirkko Saision Kuume on sijoitettu pienen maalaisseurakunnan kansliaan. Siellä on eletty rauhallista hiljaiseloa, mutta nyt tulee hiippakunnan tarkastaja vaatimaan toimintaa. Pirkko Saisio pyörittelee tekstiä, leikittelee kielellä ja kielikuvilla, näin etenkin tarkastajan repliikeissä. Puhutaan uskosta ja uskonnosta, synnistä, sanojen merkityksestä, Raamatun kertomusten tulkinnasta, filosofoidaan.

Tällainen kielellä keikarointi raskauttaa kerrontaa. Ja kun etenkin tarkastajan repliikit esitetään kovalla äänellä, usein lähes huutamalla, esitys vyöryy päälle melkoisella voimalla. Paikoin tyylilaji on eräänlaista huutoteatteria. Tyylilajin valinnan kuitenkin tavallaan ymmärtää, kun esitystä ajattelee lopusta käsin.

Näyttelijöistä Tarja Lipposen pappi tuntui uskottavalta kiltteydessään ja rauhallisuudessaan. Myös Sirpa Niemen harhateille eksynyt toimistotyöntekijä toimi, samoin Eveliina Laurinantin kanttoristi. Aulis Forssellin työllistetty pitää esityksen lopulla hyvän puheen. Kaikkein ongelmallisin rooli on Jatta Salon päällekäyvän tarkastajan rooli. Tähän rooliin liittyy myös eniten paljastuksia, joten enpä kerro enempää.

Näyttämölle oli tehty iso saarnastuoli, ja taustalla komeili mosaiikkimainen alttaritaulu. Muuten elettiin ankeahkossa kansliassa ja/tai kirkkoherran kotona.

Maiju Laurilan kymmenkunta laulua piristävät esitystä. Etenkin Suloinen myrkynkeittäjä on mainio, ja hienoa, että se on sekä alussa että lopussa. Se tavallaan sitoo kaiken yhteen ja samalla kiteyttää koko esityksen teeman.

Kuume on vaikea näytelmä. Puhetta on paljon, sitä tulee ihan suoltamalla. Tekstiä olisi varmaan voinut lyhentää mutta ilmeisesti vain yhteistyössä kirjailijan kanssa. Nyt esitys kestää kaksi ja puoli tuntia, vähempikin olisi riittänyt. Seurakunnan sisäpiiriläisille pohdiskelu varmaan kuitenkin avautuu aivan eri tavalla kuin maallikoille.

Kannettu usko ei kaivossa pysy, sanoo joku esityksen lopulla. Joten vaikka uskonnollinen hurmos saadaan hetkeksi synnytettyä, tunnelma lasehtii ennemmin tai myöhemmin.

Jostain syystä en oikein päässyt sisään tähän esitykseen.

Ritva Sorvali