Isolla rahalla pääsee pitkälle

Peter Quilter, Suurenmoista. Ohjaus Satu Linnapuomi, lavastus Henrik Timonen, puvut Sari Suominen, musiikkisuunnittelu ja harjoituspianisti Päivi Federley. Ensi-ilta Kouvolan Teatterissa 10.9.2016.

Suurenmoista kertoo amerikkalaisesta seurapiirirouvasta ja laulajasta Florence Foster Jenkinsistä (1868-1944), joka oli muuten hyvinkin perillä musiikista, mutta ei osannut laulaa. Tästä puutteestaan huolimatta hän ryhtyi laulajaksi saatuaan isältään miljoonaperinnön.

Hän järjesti muun muassa hyväntekeväisyystapahtumia, joiden pääohjelmanumerona olivat hänen omat laulunsa. Esityksen mukaan Florence oli eräänlainen ilmiö New Yorkissa, toiset ihailivat häntä, toiset nauroivat hänelle, mutta hänen tapahtumistaan ei oikein voinut olla poiskaan.

Nina Petelius-Lehto säteili Florencena. Tämä Florence halusi, että hän rakastetaan ja meni ymmälleen kuullessaan kritiikkiä. Erittäin hyvin Petelius-Lehto sai esille Florencen pahan mielen, kun tälle suoraan sanotaan, että hänen pitää lopettaa julkinen laulaminen.

Veli-Matti Karén avomiehenä myötäili taustalla ja Hannele Laaksonen touhottavana ystävättärenä loi koirineen ikään kuin rouvasmiljöötä Florencen maailmaan. Rebecca Viitala mustiin puettuna ja ruotsia nopeasti ja vihaisesti puhuvana Maria-apulaisena toi kohtauksiin vauhtia ja meininkiä. Marian kulloisenkin pyrähdyksen jälkeen jäätiin silmät selälleen.

Panu Poutasen pianisti-Cosme väisteli taitavasti naisten taputteluja ja luovi muutenkin sekä musiikissa että arkielämässä. Esitys loppui hienoon stil-kuvaan, jossa Florence seisoo kaikessa komeudessaan säteilevässä valossa keskellä näyttämöä ja näyttämön reunustalla pianisti-Cosme kertoo tämän viimeisimmistä valloittavista ja nauretuista esityksistä. Tarinan traagisuus jää lopussa pinnalle.

Sillä Florence on myös traaginen hahmo, hänellä on ihailijansa, mutta myös naurajansa. Mutta jos joku rupeaa laulutaidottomana laulajaksi, se ei vielä ole kovin vaarallista, eihän? Mutta jos joku vastaavasti rupeaa rahan voimalla vaikkapa poliitikoksi, vaarakerroin on aivan toista luokkaa.

Jos jokin kupla alkaa paisua, jokainen joutuu pohtimaan, milloin ja kenen pitäisi sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita,? Miten pitkään suitsutetaan, myötäillään tai ollaan hiljaa? Vaikka Suurenmoista on tavallaan kepeä pintakomedia, sillä on myös kova ytimensä. Se pakottaa kunkin pohtimaan omaa vastuutaan ajan ilmiöistä.

Ritva Sorvali