Hätäviestejä tavallisesta kerrostalosta

SOS, komedia olosuhteiden pakosta. Käsikirjoitus Tiina Lymi, ohjaus Karoliina Eklund-Vuorela. Rooleissa Mira Helli, Antti Hoffrén, Milja Marttila ja Sanna Mäkinen. Ensi-ilta Kuusankosken teatterin luolanäyttämöllä la 17.9.2016.

Kuusankosken SOS-esityksen lapsi Pietu on lukenut Historia-aikakauslehdestä Titanicin uppoamisesta. Titanicin hätämerkit, pelastusveneet, kapteenin asenne ja muukin onnettomuuteen joutuminen rinnastuvat kuvatun talon asukkaiden elämäntilanteisiin. Sieltäkin lähtee hätämerkkejä, ja onneksi ihmiset kuulevat ja näkevät toistensa merkit.

SOS:n aihe on mitä ajankohtaisin. Mitä pitäisi tehdä, kun joutuu työpaikkansa ”kehittämistoimien” kohteeksi eli saa potkut. Totta kai ensin alkaa uupumaton ja toiveikas työhakuruljanssi, ja kun se ei tuota tulosta mikä neuvoksi: Rupea yrittäjäksi! Siinä se on. Mutta vaikka yrittäjänä kuinka huutaisi kielensä kipeäksi: Ostakaa, ostakaa, ostakaa, ei yritys välttämättä lyö leiville.

Kun ihminen epäonnistuu, hän masentuu ja käpristyy itseensä. Kun ihminen sairastuu, tai kun läheinen sairastuu tai kuolee, sekin masentaa. Kun lapsi ei saa näkyä, kun hänet häädetään ulos olemattomien kavereiden luokse, hän alkaa takertua aikuisiin. Näistä asioista SOS-näytelmässä on esimerkkejä.

Esityksen alkupuolella ilmaisu oli hieman kulmikasta ja töksähtelevää, liekö johtunut jännityksestä. Vähitellen esitys tavallaan löysi oman kielensä ja äänensä ja henkilöt ikään kuin roolinsa rytmin, ja esitys alkoi hengittää omaan tahtiinsa. Loppupuolella yleisö oli jo täysin samassa veneessä esittäjien kanssa.

Erityisesti Mira Helli yksinhuoltajaäitinä heittäytyi monisyiseen rooliinsa antaumuksella ja löysi siitä eri puolia. Huppariin ja pipoon puettu Pietun esittäjä Milja Marttila purki huoliaan ja harmejaan talon aikuisiin. Kalevin esittäjä Antti Hoffren löysi vähitellen eräänlaisen rauhan rooliinsa, ja Sanna Mäkisen Raijan roolin luonne paljastuu esityksen myötä.

SOS kertoo tästä päivästä ja kantaa huolta ihmisen pärjäämisestä. Meillä pitäisi olla jonkinlainen turvasuunnitelma, pelastusvene, johon kaikki mahtuisivat. Ja kun joku lähettää hätämerkkiä, meidän pitäisi jotenkin siihen reagoida.

Ritva Sorvali