Eräänä yönä Timpan korjaamolla
Eräänä yönä. Teksti ja ohjaus Juha Salminen. Äänet ja valot: Jyrki Kleimola Jokiteatterin ensi-ilta Tehontien teollisuusalueella 12.8.2016.
Jokiteatteri on siirtynyt joenvarresta Koivusaaresta Kouvolan Tehontien teollisuusalueelle. Siellä kahden vanhan teollisuuslaitoksen välissä esitetään näytelmää Eräänä yönä. Esitykset alkavat klo 22.00, syyskuussa klo 21.00, joten tuntuu yöltä, on pimeää, ja esityksen valot pääsevät oikeuksiinsa.
Eräänä yönä kuvaa ihmiskohtaloita, jotka tuona yönä eksyvät Timpan korjaamolle. Timpan korjaamolla osataan korjata vanhoja autoja, sieltä löytyy myös varaosia. Kun ABC:llä osataan tarjota kahvia, Timpan korjaamolla käydään autoihin käsiksi.
Kun ihminen tulee autokorjaamolle, hän on tietenkin valmiiksi vihainen. Auto on ruvennut temppuilemaan, ehkä tehnyt kokonaan tenän, eivätkä omat konstit auta. On pakko lähteä hakemaan apua, että mikä piru sillä on. Ärsyttää.
Niinpä kuvattuna yönäkin Timpan korjaamolle rynnätään huutaen ja kiroillen. Erityisesti jäi mieleen Minna Sipisen esittämän Tanen tulo isänsä hautajaisista. Tane kantoi isänsä tuhkauurnaa, puhui tälle ja puhui tästä eikä suinkaan kuiskaten. Suhde isään oli ollut kaikkea muuta kuin seesteinen, joten Sipinen kirosi, huusi ja lauloi.
Näytelmässä on 10 roolihenkilöä, ja lähes kaikki heistä laulavat, laulavat Edu Kettusen lauluja. Nuo laulut sopivat hyvin sekä näytelmän ja esityspaikan rosoiseen ja ankeahkoon miljööseen että henkilöiden elämäntilanteisiin. Laulajia säesti Ratapiha-orkesteri.
Etenkin näytelmän alkupuoli tuntui suorastaan liikuttavalta, vaikuttavalta. Timpan korjaamo oli yksinäisten, eksyneiden, uupuneiden ja hiljaisten kohtauspaikka. Siellä tulijaa autettiin, tarjottiin kuppi kahvia ja tuoli istua. Jälkipuolisko jatkoi muutaman henkilön tarinaa, ja laulettiin lisää lauluja. Sitä en kuitenkaan ymmärtänyt miksi roolihenkilöiden piti kesken kaiken mennä jonnekin syömään.
Pidin tekstin maanläheisyydestä ja arkisuudesta ja siitä että se ei kuitenkaan laahannut pelkästään maanpinnassa vaan siinä oli myös sadunomaisuutta, enkeleitä ja tähtiä. Filosofointia elämästä ja kuolemasta oli ehkä hieman liikaakin, mutta jollain tavoin sen hyväksyi, kun se tapahtui tässä miljöössä, vanhalla teollisuusalueella.
Tynnyrinuotio paloi, taustan teollisuushalleissa välähtivät tämän tästä valot – hitsausvalotko? Värikkäät lamput roikkuivat orkesterin katosta, junat mennä kohisivat taustan ratapihalla. Vaikka oltiin tyhjien hallien välissä, oltiin kuitenkin toimivan radan varressa. Millaisia teatteritiloja meidän kaupungistamme löytyykään.
Olen todella ylpeä Kouvolan teatteritarjonnasta. Erilaisia esityksiä putkahtelee esiin siellä täällä – kirjaimellisesti kuin sieniä sateella. Näin lavalle pääsevät eri-ikäiset näyttelijät, ja heillä kaikilla on palo kertoa jotain, osallistua meidän kaupunkimme kulttuurielämään.
Kiitos kaikille taas tämän kesän esityksistä!
Ritva Sorvali
Ratapihan orkesteri: Anna Kuurne, Juulia Rihu, Martti ’Jenkki’ Nieminen, Ville Viinikainen, Aarni Ruuhimäki, Jyri Turunen
Rooleissa: Aarni Ruuhimäki, Jyri Turunen, Aulis Forssell, Tommi Vääränen, Elina Perälä, Minna Sipinen, Martti ’Jenkki’ Nieminen, Anu Ruuhimäki, Elli Harju, Juulia Rihu, Dino