Robin Hood hurmaa sekä lapset että aikuiset

Robin Hood, käsikirjoitus Mari ja Ilkka Kahri. Ohjaus Mari Kahri, laulut ja musiikin toteutus Ilkka Kahri, taistelukoreografiat Kaire Russ, lavastus Maija Louhio, puvut Leila Kosonen. Ensi-ilta Kouvolan Teatterissa 4.5.2016.

Vanha tarina Robin Hoodista on saanut Kouvolan Teatterissa aivan uuden toteutuksen. Mari ja Ilkka Kahrin mainio teksti ja rytmikkäät laulut sulautuvat hyvin yhteen. Pienimuotoiset parin henkilön vuoropuhelut vaihtuvat nopeasti toiminnallisiin joukkokohtauksiin.

Pyörönäyttämö pyöräyttää esiin vuoroin Sherwoodin metsän vuoroin Nottinghamin Seriffin hallintotienoot. Myös torilla melskataan ja talonpoikaispariskunta mittelee välejään kotioloissakin. Torilla ihaillaan ilveilijöitä, jännitetään jousiammuntakilpailussa ja pelätään Seriffin joukkoja. Näiden suunnalta kun on aina nimittäin mahdollisuus saada uudet verot niskaansa.

Vaikka tarina on sijoitettu Shakespearen ajan Englantiin, melkein samat hallinnon kritiikit voi lukea Kouvolan Sanomien napakoista. Niinpä kun tekstissä puhutaan Super Suur-Nottinghamista, pakkolaista, kuunnellaan loputonta laulua veroista tai Seriffin mainiota itsekehulaulua, eipä tarvitse yhtymäkohtia kaukaa hakea.

Niinpä aikuinenkin viihtyy Robin Hoodin katsomossa mainiosti. Paitsi aiheiden loputon runsaus viihtymistä lisää myös kekseliäs ohjaus. Erityisesti palvelijat hipsivät esiin milloin mitenkin tyylitellen, esityksessä todellakin näytellään, välillä Commedia dell’arten tyyliin. Pitäähän ylempien edessä esimerkiksi kumartaa suorastaan maahan asti, jopa kontata, jotta alamaisuuden osoittaminen varmasti huomataan.

Kouvolan teatterin puvustus ja maskeeraus on pannut parastaan. Tukat ja pitkät nenät muuttavat ihmisen ulkonäköä niin, että tuttuja näyttelijöitä ei meinaa näiden takaa tunnistaa. Etenkin talonpoikaispariskunta oli tehty niin juurevan maalaisiksi, että täydestä meni. Samalla tavalla kävi innokkaan mutta morsiamensa tasosta tiukasti kiinni pitävän sulhasmiehen suhteen, niin turjakkeeksi oli tämä tehty.

Ehkä kaikkein parasta tässä esityksessä olivat kuitenkin rytmikkäät laulut ja toimivat liikunnalliset joukkokohtaukset, etenkin taistelukohtaukset. Loppukohtauksessa oli ikään kuin jonkinlaista haparointia. Olisiko esityksen voinut päättyä liikkumattomaan stil-kuvaan?

Näyttelijöistä ei voi muuta sanoa kuin hyvää, kaikki sujui, kuului ja näkyi. Sekä vakinäyttelijät että paikalliset nuoret pelasivat hyvin lyhteen. Joten kaikki innolla Robin Hoodia katsomaan, ikäsuositus voisi olla 6-vuotiaasta 100-vuotiaaseen.

Ritva Sorvali