Runomiehet lavalla innosti runon äärelle

Kouvolan Teatterin miesnäyttelijät tempaisivat runoilla keskiviikkona 9.3.2016. He lukivat pienellä näyttämöllä sekä uutta että vanhempaa runoutta. Osan runoista he olivat itse valinneet ja osa esitettiin yleisön pyynnöstä. Yleisöä oli tupa täynnä.

Miesten runoillasta jäi energinen ja innostunut olo. Näin juuri. Kun runon lukee selkeästi, ei sitä tarvitse sen kummemmin esittää. Runo on tiivistettyä kieltä, jos siinä on jokin sanoma, se tulee esiin tälläkin tavalla.

Ne runot, joissa on jokin tarina, kuten esimerkiksi Tuppuran Jussi, jäävät parhaiten mieleen kerta kuulemalta. Tuppuran isännän tarina jäi mieleen senkin takia, että se oli niin hyväntahtoisella huumorilla höystetty, että mukava oli elää tuon töllin arjessa ja etenkin juhlassa.

Eino Leinon runot olivat niin tuttuja, että vaikka niissä ei välttämättä ole aina tarinaa, niiden säkeisiin pääsee mukaan. Hymyilevä Apollo ja Väinämöisen laulu tuntuvat aina ajankohtaisilta, vaikka juhlavia ovatkin.

Kiinnostava oli myös Dan Anderssonin Soittajan osa, jonka teatterin kapellimestari Ilkka Kahri esitti. Pablo Nerudan Esineet puolestaan luetteli satamäärin esineitä, joihin kirjoittajalla oli jokin suhde, noissa esineissä näkyi jonkun ihmisen kädenjälki.

Kun runon makuun pääsee, on pääsemättömissä. Se vie mukanaan. Kouvolan Teatterin runoilta innosti varmasti monia marssimaan kirjastoon runohyllyn äärelle.

Ritva Sorvali