Kaikki joukolla historiaa muistelemaan
Irma Ratasvuori kritisoi Pilkanmaan kyläkirjaa (KS 24.2.2016). En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta olen osallistunut monen muun vastaavanlaisen kirjan julkistamiseen ja saanut myös kiritiikkiä niiden puutteista tyyliin: Miksi siinä kirjassa ei kerrottu niistä ja niistä taloista tai ihmisistä? Miksi se tai tuo asia oli unohdettu?
Julkistamiani kirjoja on siis moitittu siitä, että niistä on jätetty pois tärkeitä asioita, ei niinkään siitä, mistä Ratasvuori kirjoittaa, eli että kirjoihin on otettu sellaisia asioita, joista olisi pitänyt vaieta. Jos julkaistuissa tiedoissa on virheitä, ne pitää tietenkin korjata toiseen painokseen, niin kuin varmasti tapahtuukin. Mutta se että osa alueen historiaa pitäisi jättää kirjasta pois, tuntuu oudolta.
Ilmeisesti Pilkanmaan kyläkirja on tehty samalla menetelmällä millä ohjaamani kansalaisopiston ryhmät ovat tehneet Kouvolan kaupunginosamuisteluksia. Eli tietyn alueen historiasta kiinnostuneet ovat kokoontuneet yhteen ja ruvenneet kirjoittamaan alueen asioista. Kun asiat on saatu paperille, niistä on julkaistu kirja.
Koska ihmiset saattavat muistaa saman asian eri tavalla, on hyvä, että mahdollisimman moni osallistuu muistitiedon tallentamiseen. Tämä on eräänlaista menneisyyden haltuunottoa ja myös vallankäyttöä sen suhteen, millainen kuva alueen menneisyydestä jää kirjoihin ja kansiin.
On hienoa, että Irma Ratasvuori nosti esiin lähdekritiikin ja erityisesti lähteiden ilmoittamisen. Se että lähteet tarkistetaan ja ilmoitetaan, on aikaisempien tutkijoiden työn kunnioittamista ja samalla se ohjaa asiasta kiinnostuneet lukijat lisätiedon äärelle.
Jotta puutteilta ja virheiltä jatkossa vältyttäisiin, kaikki mukaan. Kaikki historiasta kiinnostuneet, menkää ihmeessä mukaan, jos kuulette, että teidän seudusta on tekeillä kirja. Menemällä mukaan pystyy parhaiten vaikuttamaan kirjan sisältöön, pystyy vaikuttamaan ainakin siihen, että itselle tärkeät asiat tulevat kirjaan.
Käsittääkseni historiallisen tiedon tallentaminen ja julkaiseminen nostaa aina paikkakunnan julkikuvaa. Joten vaikka rapatessa roiskuu, tarkoitus on hyvä, ja juuri tällaista imagon nostoa koko Kouvolan kaupunki tarvitsee.
Ritva Sorvali
Kouvola