Kuolemalla kuoleman voittaa
Laura Lindstedt, Oneiron, vuoden 2015 finlandiavoittaja.
Laura Lindstedtin Oneironissa ollaan ainakin pääosin kuoleman jälkeisessä välitilassa. Tosin muistelot henkilöiden elämästä vievät aikaan ennen heidän kuolemaansa. Suurin osa kirjan sivuista kuvaa sitä, kuinka kirjan seitsemän naista viettävät ensin yhdessä välitila-aikaansa, muistelevat elämäänsä ennen kuolemaa ja näin tutustuvat toisiinsa. Lopuksi kuvataan kuinka he kukin kuolivat.
Naiset edustavat ainakin pääosin länsimaista, kristillisjuutalaista kulttuuria. Tässä kulttuuripiirissä monet uskovat ainakin jonkintasoiseen kuolemanjälkeiseen elämään. Kolme naisista on nykyisen EU:n alueelta, yksi Venäjältä, yksi Senegalista, yksi Brasiliasta ja yksi New Yorkista.
Tiettävästi ihmisen kuolemanhetkestä ja tilasta heti kuoleman jälkeen ei ole kovin paljon kirjoitettu. Eri uskonnot selittävät asiaa, ja myös kansan suussa puhutaan siitä, että kuolemassa sielu jättää ruumiin. Mutta mihin sielu aluksi menee, millaista sillä on, näkeekö se jälkeenjäävät, mikä on sielun ”elämä”?
Kirjan alaotsikko on Fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista. Aikaa eletään siis vain sekunteja, mutta tarinoiden myötä aika laajenee jopa henkilöiden elämäkerroiksi. Kirjassa pohditaan myös sitä, että milloin me oikeastaan kuolemme. Olemmeko tavallaan kuolleita jo paljon ennen hengityksen loppumista?
Tarinan naiset leijuvat jossain usvassa, rakentavat sinne jopa kotia itselleen. Välillä ponnahdetaan pitemmäksi aikaa milloin kenenkin elämään. Kirjan lopulla on pitkä esitelmä juutalaisuudesta, lehtileikkeleitä ja kuolinilmoituksia. Näiden ilmoitusten ja leikkeleiden perusteella näyttäisi siltä, että kaikilla kirjan kaikilla henkilöillä on ollut jonkinlainen todellisuusesikuva. Uutisten ja kirjan kuvausten mukaan kaikki naiset ovat kuolleet joko tapaturmaisesti tai rikoksen uhrina.
Mitä kirjailija tällä kaikella haluaa sanoa? Me kaikki kuolemme, se on varmaa, mutta mitä sitten? Haluaako tämä tarina tuoda kuoleman lähemmäksi meitä? Olemmeko unohtaneet sen, vieraantuneet siitä? Kun elämää katselee kuoleman näkökulmasta, miltä se näyttää? Oneironista hahmottuu kuoleman kautta seitsemän naisen elämäntarina. Oneiron on ilman muuta eräänlainen kannanotto naisten asemaan.
Ehkäpä tämä kirja vaatii hieman sulattelua. Nyt päällimmäiseksi jää ajatus, että elämällä ja kuolemalla ei ole kovin suurta eroa. Se tietysti on, että kuoleman jälkeen ei ainakaan kuolemaa tarvitse enää pelätä.
Ritva Sorvali