Työttömyys saattaa johtaa asunnottomuuteen

Asunnottomien yö Mansikilla ja Kino-Kouvossa la 17.10.2015.

Kouvolan eri järjestöt, 10 järjestöä, järjestivät valtakunnallisen asunnottomien yön kunniaksi tapahtuman Kouvolan keskustaan. Tarjolla oli lämmintä keittoa, leipää, huopia, kahvia ja mahdollisuus keskustella aiheesta.

Yksi illan huipennus oli elokuvaesitys Kino-Kouvossa. Siellä nähtiin Aki Kaurismäen elokuva Mies vaikka menneisyyttä. Elokuvan alussa Helsinkiin työn hakuun saapunut päähenkilö ryöstetään ja mukiloidaan henkihieveriin. Kun hän siitä hieman tokenee, käy ilmi, että hän ei muista juuri mitään. Ei edes nimeään.

Kaurismäen elokuvan ihmiset asuvat roskiksissa, rannoilla, kaatopaikoilla ja konteissa. Kontissa asuminen on luksusta. Näistä laitapuolen ihmisistä löytyy solidaarisuutta, auttamishalua ja lämpöä, ja Pelastusarmeija nousee tässä elokuvassa arvoon arvaamattomaan. Kuvat ja musiikki kertovat lähes kaiken, sanoja ei paljon tarvita.

Paneelissa elokuvan jälkeen puhuivat kaupungin palvelupäällikkö Hanna Tarkiainen, A-klinikan ohjaaja Tiina Vesanen ja toimitusjohtaja Pekka Lehto. Puheenvuoroja jakoi Elimäen seurakunnan diakoni Arttu Laitinen.

Kaikki totesivat että Kouvolassa asuntoja on tarjolla, niinpä Kouvolassa ei ole pitkäaikaista asunnottomuutta. Asunnottomiksi ilmoittautuneet voivat yöpyä vanhempiensa luona, ystäviensä luona ja joskus rappukäytävissäkin. Useimmat asunnottomat ovat alle 25-vuotiaita.

Asunnottomuus liittyy usein muihin ongelmiin, työttömyyteen, syrjäytymiseen, alkoholin väärinkäyttöön, mielenterveysongelmiin, yksinäisyyteen. Niinpä tärkeää olisikin että asunnon lisäksi autettavalle löytyisi mielekästä tekemistä. Päivät pitkät neljän seinän sisällä ei tee kenellekään hyvää. Työttömyys on Kouvolassa asunnottomuutta huomattavasti isompi ongelma.

Tilaisuudessa puhuttiin myös esimerkiksi klubitalojen tarpeellisuudesta. Siellä voi käydä päivittäin, tavata tuttuja, tehdä jotain, kokea kuuluvansa johonkin yhteisöön, saada vertaistukea. Siellä kiinnitetään huomiota ihmisten vahvuuksiin eikä pelkästään puutteisiin. Kouvolan keskustaankin tarvittaisiin tällainen klubitalo.

Paneelin ohella myös yleisö osallistui keskusteluun. Toivottiin, että jokaiselle tukea tarvitsevalle löytyisi sitä yhdeltä luukulta ja että joku rupeaisi seuraamaan henkilön etenemistä irti päihteistä, työn saantia, asumista ja kaiken kaikkiaan oman paikan löytymistä tässä elämässä.

Ritva Sorvali