Poikilossa jäte poikineen

Poikilossa jäte poikineen

Maija Närhisen ”Et cetera” ja Milja Viidan ”Coriolis & Sirius Passet” -yhteisnäyttely Kouvolan Taidemuseo Poikilossa 1.10.2015-10.1.2016.

Kouvolan Taidemuseon alakerrassa on Maija Närhisen kotien ja työpaikkojen eri materiaaleista koottuja teoksia. ”Raportti” on iso kasa konttorikansioita, jotka tavallaan pursuavat roskiksesta. Suorastaan maapalloa muistuttava isokokoinen ”Kerä” puolestaan koostuu naruista tai villalangasta. ”Rätti” on liuta kuivamassa olevia rättejä. Paperikasat puolestaan ovat nimeltään ”Pinoja”.

Kun ihan tavalliset esineet tuodaan museoon, nimetään ja laitetaan näytille, ne ovatkin taideteoksia. Uudessa ympäristössä ne herättävät ajatuksia, ainakin sen että minkähän takia ne on tänne tuotu. Tai sitten sen, että kylläpä meidän ympärillämme taitaa olla tavaraa. Tarvitsemmeko tätä kaikkea? Yksi kysymys on sekin, miten Närhisen tavarakasat rinnastuvat saman näyttelyn etuaulan kivikokoelmiin?

Yläkerran Milja Viidan nukkekokoelmat kertovat vielä selkeämmin maailman hukkumisesta jätteisiin. Kolmelle pöydälle kootut nuket on tehty muun muassa merien rannoille kertyneistä roskista. Näitä ovat esimerkiksi muovipussit, linnunsiivet, kalanruodot ja nuken jalat. Kun näistä on keppien päihin punottu hahmoja, ne näyttävät kauempaa katsottuina nukeilta.

Yläkerran videohuoneessa pyörii lyhyt videofilmi, jossa nämä nuket ikään kuin elävät, kääntyilevät, katsovat eri suuntiin, elävät elämäänsä. Yläkerran isossa salissa pyörii toinen video, joka kertoo eri puolille maapalloa heittyneiden sisarusten tarinaa. Tästä tarinasta tulee mieleen ainakin nykyajan maahanmuuttajat.

Molemmat näyttelyt kuvaavat ihmisen sekä ympärillään pitämiä että pois heittämiä tavaroita. Samalla ne kertovat siitä, mikä ihmiselle on ollut tärkeää, mistä hän puolestaan on hankkiutunut eroon ja miten nuo poisheitetyt tavarat nyt kansoittavat meret ja merenrannat. Maailma hukkuu niihin.

Taiteilijat ovat halunneet tehdä materiaaleistaan kauniita töitä. Esimerkiksi ”Raportti” on värikäs ja jäntevä kansiomuodostelma. Yläkerran jätteistä tehdyt nukkekokoelmat ylvästelevät kepeissään kuin kuninkaalliset. Lisäksi teokset on aseteltu näyttelyyn rauhallisesti, kaikilla on ympärillään ruhtinaallisesti tilaa. Mitä taitelijat ovat näillä ratkaisuillaan halunneet sanoa?

Uskoisin, että tämä taidenäyttely tarjoaa esimerkiksi koululaisille inspiroivia kirjoitusaiheita.

Ritva Sorvali


Posted

in

,

by

Tags: