Pitkän avioliiton nousut ja laskut

Abi Morgan, Rakkauslaulu. Ohjaus Anne Rautiainen, koreografia Sonya Lindfors, lavastus ja puvut Maija Louhio, valot Esa Kurri, äänet Riku Hämäläinen. Ensi-ilta 12.9.2015 Kouvolan Teatterin pienellä näyttämöllä.

Rakkauslaulu kertoo pariskunnasta, joka on elänyt yhdessä 40 vuotta. Esityksessä lähdetään nykyajasta, mutta käydään läpi eri vuosikymmeniä. Vanhaa pariskuntaa esittävät Arimo Altsonen ja Hannele Laaksonen, nuorta pariskuntaa Panu Poutanen ja Tytti Vänskä.

Esityksen parhaita kohtauksia olivat ne kohtaukset, joissa vanhempi ja nuorempi kohtaavat; esimerkiksi ensimmäisen puoliajan loppukohtaus, jossa vanhempi nainen ikään kuin lohduttaa nuorempaa minäänsä. Liikuttava oli lopun tarinankerrontatilanne, tarina siitä, kuinka pariskunta olikaan tavannut toisensa, miten kaikki oikein alkoikaan.

Rakkauslaulu ei kuvaa pelkästään onnen ihanuutta vaan elämään kuuluu myös viha ja raivo. Esitys kertoo sellaisistakin elämänvaiheista, jolloin oltiin eri mieltä, meinattiin jopa erota, epäiltiin toista, jouduttiin alistumaan toisen tekemiin ratkaisuihin, käytiin läpi yhteistä isoa surua, lapsettomuutta ja lopussa surraan elämän päättymistä.

Huomasin että seurasin suurimmalla mielenkiinnolla niitä kohtauksia, jotka näyteltiin keittiössä ja sen liepeillä. Puutarhakohtaukset jäivät vaisummiksi, liekö johtunut siitä, että ne olivat hieman sivussa. Vai olivatko ne liian pitkiä tai liian hidastempoisia?

Pariskunnan matka Pariisiin katsomaan kalliomaalauksia lävähti näyttämölle punasävyisenä valomerenä. Näyttämöä käytettiin muutenkin reunoja myöten, liikuttiin koko ajan huoneesta toiseen. Lähes kaikki tapahtui pariskunnan talossa, mutta paljon puhuttiin naapurista, jossa asui tärkeä Aamos-poika.

Rakkauslaulu sopii kaikenikäisille. Eniten se ehkä kuitenkin antaa sellaisille katsojille, joilla on jo elämänkokemusta eri ikävaiheista. Esitystä katsellessa tulee käyneeksi läpi omaa elämäänsä; varmaan jokainen löytää jotain yhteistä Rakkauslaulun tarinasta.

Ritva Sorvali