Olavi Paavolaisen säröinen elämä

Panu Rajala, Tulisoihtu pimeään – Olavi Paavolaisen elämä. WSOY 2014.

Panu Rajalan elämäkerta Olavi Paavolaisesta käy läpi Suomen kulttuurielämää erityisesti 1920-1950-luvuilta. Paavolainen on ollut monen asian taustavaikuttaja, monen kirjailijanalun tulija ja ymmärtäjä, monen naisen rakastama, monen kriitikon rusikoima.

Mielenkiintoisinta tässä kirjassa oli juuri kulttuurimyrskyjen tarkka kuvailu. Rajala selostaa tarkkaan keskeisimmät Paavolaisen kirjojen arvosteluvyyhdet ja niistä poikineet kulttuurikeskustelut. Kaikki noiden vuosien keskeiset henkilöt ovat tunteneet toisensa, joten monen kirjoituksen pontimena on saattanut olla henkilökohtaisia kaunoja.

Panu Rajala ei tee Paavolaisesta suinkaan pyhimystä eikä kiiltokuvaa. Paavolainen leventelee kirjassa kaikessa komeudessaan ja on hyvin tietoinen herättämästään huomiosta ja keskustelusta. Paavolainen kulkee kuitenkin maailmalla epävarmana, osittain kielitaidottomana, yksinäisenä ja arkana. Koti-Suomessa hän yrittää viimeiseen asti luovia, olla ottamatta kantaa kiperiin kysymyksiin kuten esimerkiksi Suomen sotiin.

Myös Paavolaisen naissuhteiden kuvaukset tuntuvat tosilta. Hän on mammanpoika, joka rakastaa ensisijaisesti itseään. Hän haluaa että naiset katsovat häneen kuten äiti, ihaillen ja kaiken anteeksi antaen. Kaiken pitää pyöriä hänen ympärillään, kaiken ihailun pitää suuntautua häneen. Jas kun komea oli, naiset ihailivat.

Tämän ikään kuin kaiken kattavan itsekeskeisyyden ohella Paavolainen pyrki nostamaan uusia kirjailijoita esille. Tähän hänen ominaisuuteensa sopi hyvin loppuvaiheen työ radioteatterin johtajana. Siinä hän saattoi antaa mahdollisuuden sekä uusille kirjailijoille että näyttelijöille päästä esiintymään koko Suomen kansalle.

Panu Rajalan kuvaama Paavolainen on niin elävä ja ristiriitainen hahmo, että tästä kirjasta saisi mainion elokuvan ja/tai näytelmän. Samalla Paavolaisen hahmon kautta välittyisi kuva Suomen itsenäisyyden alkuvuosien kulttuurielämästä, tulenkantajista, 1930-luvun äärioikeiston noususta, sotavuosista ja sodanjälkeisistä taisteluista.

Kuvaus Olavi Paavolaisesta on käsittääkseni yksi Panu Rajalan parhaimmista kirjoista.

Ritva Sorvali